C-poikueen söpöliinit

On ne vaan niin suloisia pikkuisia! Ongelmaksi muodostuu se, miten näistä ikinä voi luopua... huokaus! Jännittävää on myös miettiä, että minkä värisiä nämä oikeasti ovatkaan. Yhden toivon olevan rust point, toinen taas on niin vaalea, että on varmaan honey fox point. Sitten on nuo kaksi punasilmäistä tuossa edessä. Oma veikkaukseni on, että vasemman puoleinen saattaisi hyvässä lykyssä olla jopa orange point, mutta tuo toinen punasilmäinen taas voisi olla yellow fox -point. Yhtä kaikki, ovat mitä ovat, mutta jokaisella näistä on ainakin yksi kovasti kaivattu ef.

                                              


                                              

gerbolan arkikuulumisia ja gerbiilien painoja

C- poikueen pienet pallerot ovat aukaisseet silmänsä tällä viikolla, ensimmäinen tasan 2 viikon iässä. Kaikki poikaset voivat hyvin. Astutuksia on tehty 2kpl ja toivottavasti poikasia on tulossa. Molemmat yhdistelmät tuovat ef-kantajia, eli ei rust pointeja/ orange pointeja odotettavissa.

Pyörittelin tänään isoja gerbuja kädessäni ja tarkistelin niiden kuntoja. Huvikseni sitten punnitsin A-poikueen Àilun 7kk ja B-poikueen Bolarin 4kk. Ai hurja! Ei voi poikia kyllä pieniksi moittia! Bolar, 4kk on isänsä Åltermanin (144g) poika, painaa nyt hurjat 122g!!! Onhan se toki iso. Niin iso, että viikonloppuna näyttelyssä tuomari luuli, että on tullut väärä gerbiili arvosteltavaksi. Oli siinä minulla pokassa pitelemistä, kun yritin jotenkin olla näyttämättä, että gerbiili on minun ja tiesin sen todellakin olevan vasta junnuikäinen. Tuomarin varmistettua oikean gerbiilin olevan kyseessä, hän jatkoi arvostelua. Eikä tuo ilmeisesti mikään ruma ollut kun voitti koko Pet-luokan. 

B-poikueen muksuja on meillä nyt 4 ja kaikki ovat oikeasti isoja gerbiilejä, ei ole syötetty läskiksi. Meidän gerbolassa suurin osa gerbiileistä syövät itse sekoitettua ruokaa ja gerbiilien painot jakautuvat laajalle skaalalle. Pienimmät urokset painavat 80g (1,5 vuotias) ja suurin sen 144g ja muut siltä väliltä. Keskimäärin meidän urokset taitavat keikkua painoltaan siinä 100g kieppeissä, eli ei voi olla syöttämisestä kiinni se paino jos kaikki saavat samaa ruokaa. Àilu, 7kk taas painoi tasan 100g ja on mielestäni ihan hyvässä massassa kokoonsa nähden. Àilun isähän ei ollut mikään hirmu iso uros, eikä äitikään nuorempana painanut kovin paljoa yli 80g. Nyt yli vuoden ikäisenä Àilun ja Bolarin äiti Armi painaa ladyn verran, eli 106g :) Hiukan harmittaa, että vuoden viimeisen näyttelyreissun yhteydessä Armille tuli häntävamma, joten näyttelyyn ei ole enää asiaa, vaikka lady olisi juuri nyt varmaan parhaassa näyttelykunnossa. Noh... Elämä on!

Superpäivä Lahden Gaalanäyttelyssä!

                                                 

               Siis ei olisi voinut paremmin nappiin mennä tämä päivä Lahden gaalanäyttelyssä.

Virallisten ROP1 Oli omakasvatti, rust point uros Áilu Jämän jätkä saaden muotovalioSERTin ja lemmikkiluokan paras (PET1 ja PJUN1) oli omakasvatti, nutmeg uros Bolar !!! Siinä sivussa tuli Áilulle myös PPU, L1, LKV1 ja siskolleen Aurora Borealis A:lle  PPN. Ássá sai L1 ja LKV2 Sisarussarjan muut: Aura, sekä ruotsintuontirustis Nuuskamuikkunen, saivat kaikki L1:n. Nuuskis oli myös "roppisijoilla" lemmikkiluokassa ollen PET5. Koska tämä oli Nuuskikselle kolmas Pet-sijoitus, hän saanee Grand Pet -tittelin etuliitteekseen.

Eikä tässä vielä kaikki... illemmalla jaettiin Vuoden Voittaja -palkinnot. Siellä meidän gerbolaa edusti ansiokkaasti yellow nutmeg -naaras Rebel`s Xantia, ollen CV-15, PKS-15, PKSJUN-15, VPETJUN-15.  Suomeksi sanottuna Xantia oli siis yellow nutmegien Cup Voittaja 2015, Paras koestandardigerbiili 2015, Paras koestandardijuniori 2015, Vuoden Pet-juniori 2015. Lisäksi se oli vielä Vuoden Pet -gerbiili 4 (kaikista gerbiileistä, ei vain nuorista). Nuuskamuikkunen taas, oli Vuoden Pet -gerbiili 3.


Tuo omien kasvattien menestys oli kyllä täysi yllätys, viime näyttelyssä ei yksikään omista kasvateista saanut virallisissa edes "sileää laatuykköstä" L1. Tuomarina oli tänään Lahdessa Minna Koivu. Näihin kuulumisiin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa. Tuskin tulee ihan heti vastaan tällaista päivää. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Mallulle, Jennylle, Gitelle ja Saanalle, jotka ovat myyneet tai lainanneet minulle kasvattamiaan gerbiilejä, ilman yhtäkään teistä, tämä ei olisi ollut mahdollista :) KIITOS!  Nyt keskitytään "poikastelemaan" lisää ef-gerbiilejä.

Niin joo, sain minäkin jotain gaalasta, nimittäin pronssisen vuoden ahkera -mitalin :)

On ne vaan niin...

Söpöjä! Viisi pientä palleroa möyrimässä terraariossa, 3 urosta ja 2 naarasta. Äiti näyttää olevan hyvässä kunnossa (tullessaan meille oli kovin hoikka) ja isot siskot (3) auttelevat äitiä pienten hoidossa. Värit näyttävät näin suomalaisesta vähintäänkin mielenkiintoiselta. Varsinkin kun aiemmat poikaset ovat olleet väriltään "samasta puusta veistettyjä", vaikka värit ovat poikasilla olleetkin nutmeg ja rust point. Näistä poikasista en voi kyllä sanoa yhtään mitään, minkä värisiä niistä tulee. Kovin vaaleilta näyttävät rust pointeiksi, mutta niin näyttävät nuo mustasilmäiset nutmegeiksikin vaaleilta ja honey foxeiksi myös.  Ehkä siellä Hollannissa poikaset ovat vaan näin vaaleita, toisin kuin suomessa. On niissä kuitenkin ainakin vähintään se yksi ef!

                                                

Vihdoinkin!

Tänään perjantaina, 8.1.2016 tammikuun -29°C pakkasen paukkuessa näki meidän odotettu C-poikue päivänvalon. Pikaisella pesään kurkkaamisella, näyttäisi olevan pesässä 4 tai 5 pikku "härkäpapua". Kovin näyttivät pikasilmäyksellä vaaleilta, ainakin 2 punasilmäistä ja yksi mustasilmäinen pikku kirppu nähty. En tohtinut kovin paljoa kaivella pesää, etten vain häiritse pesimisrauhaa.

Kuvassa hyvin pehmustettu pesä, jonne poikaset on visusti piilotettu ja ylpeä äiti kurkistelemassa.

                                               

Ei mitään uutta länsirintamalla -eli ei poikasia

Harmikseni totesin Dooriksen "kadottaneen" poikasensa, eikä Sarakaan ole vielä tehnyt omiaan. Montakohan sieltä tulee? Maha on sen verran muhkea, että poikaset ovat joko isoja tai niitä on monta. Eli meillä voi sitten olla ef -kantajia myytävänä, jos niitä tulee paljon.

Pikku Selja -mysteerigerbsu, on muuttunut rumasta ankanpoikasesta oikein kauniiksi pikkugerbiiliksi. Se on myös saanut kirittyä siskoaan koossa kiinni. Kaikki Saran ja Paulin 3 poikasta ovat todella miellyttäviä käsitellä. Niitä on käsitelty muihin meidän poikasiin nähden todella vähän, mutta silti ne eivät ole mitään "sinkopalloja" vaan oikein hyvin käsiteltäviä pieniä gerbiilinalkuja. Sanoisinko, että Sara ja Pauli jättävät oikein hyväluontoisia gerbiililapsia.


Alla Selja painimassa siskonsa kanssa hiekkakupilla. Alimmaisena honey fox "point" äiti Sara.

.                                                


"Soma pikku-Selja", yellow fox/REH

                                                 

Seljan sisko, honey fox/DEH

                                                 

Päivitys poikastilanteesta ja kasvatuspohdintaa

Kyyylllä, myös toinen uusista naaraista on kantavana. Pyörittelin sitä illalla kädessä ja ei voi kyllä erehtyä: gerbiili ei ole mikään läski, vaan masussa möyriskelee selvästikin pikkugerbiileitä. Koska astumisajankohdasta ei ole tietoa, mahan koosta päättelin, että laskettu aika olisi muutaman päivän sisällä. Siispä täällä eletään tosiaankin jännittäviä päiviä, uskoisin että Sara tekee pikkugerbsut ennemmin kuin Dooris.

Mysteerivärinen pikkutyttö Selja on näyttänyt oikean värinsä ja on siis väriltään yellow fox. Koska sen väri oli niin erikoinen, se sai oikeaksi nimekseen Fifth Element`s Must Be Mystic.

Päivittelin illalla näille sivuille myös jalostukseen käytettävien gerbiilieni "geneettistä koodia" sen minkä ehdin/pystyin päättelemään. Nyt on myös poikueet -sivuilla vanhempien ja poikasten nimet, sekä niiden kaikkien "geneettinen koodi" niiltä osin, miltä sen pystyy päättelemään. Olkaapa hyvät :)

Kasvatuksen kannalta tilanne on se, että kaikki rust point -gerbiilit ovat geeneiltään ulkomaisia tuontigerbiileitä Ruotsista ja Hollannista. Taatusti siis uutta verta :) Olen ajatellut yhdistää niitä harkiten näihin suomalaisiin "vääränvärisiin" yksilöihin. Ulkomaantuontien hyvät puolet ovat luonne ja kaivattu väri, joten olen ajatellut yhdistää niitä omiin gerbiileihin, joiden hyviä puolia on luonne ja ulkonäkö. Minulla on täällä muutama suomalainen gerbiili, jotka täyttävät paremmin kuin hyvin nuo äsken mainitsemani kriteerit, kiitos siitä Gitelle ja Jennylle... olette aivan supereita, kun olette kasvattaneet noin hienoja gerbsuja ja kiitos että olen saanut kunnian käyttää niitä apuna omaan kavatukseen. Sitten ei muuta, kuin suunnitelmia tekemään. Pian minulta löytyy gerbiilejä myyntiinkin saakka. Laskeskelin, että minulla on tällä hetkellä (kun ei tulevaa kahta poikuetta vielä lasketa) 11 gerbiiliä ef -jalostusta varten. Nyt sentään tilanne efef -eläinten kasvatuksen kannalta on jo valoisampi kuin alkusyksystä. Onneksi.

Uusi Vuosi ja uudet kujeet

Meidän gerbolassa eletään taas jännittäviä hetkiä. Jännityksellä odotellaan, syntyykö tammikuun alkupuolella 1 vai 2 poikuetta. Toinen poikue pitäisi olla rust pointeja ja toisessa mahdollisessa poikueessa pitäisi olla vähintään ef -kantajia ja hyvällä tuurilla myös kaivattuja rust pointeja.  Itse odotan kovasti juuri tuota rustispoikuetta syntyväksi.  Toinen poikue, joka -ehkä- syntyy on samasta yhdistelmästä josta on jo 2 poikuetta ennestään. Toki, voihan se olla niinkin, että naaras on vaan saanut massaa täällä meidän "notkuvien lihapatojen äärellä", oli suht` hoikassa kunnossa tullessaan, mutta aika näyttää, onko poikasia vielä tulossa.

Poikasia odotellessa, tässä videoa B-poikueen puuhista. Nuo poikaset ovat nyt 4kk:n ikäisiä nuoria gerbiilejä. 1 naaras elelee äitinsä ja kahden sisarensa kanssa samassa laumassa. 2 urosta taas 5:n uroksen poikalaumassa. 1 on sijoituksessa ja toinen sijoitettu kuoli valitettavasti suolitukokseen 3 kk:n iässä. Luonteeltaan B -poikue on aivan erinomaisen miellyttäviä. Suurin osa uroksista on myös perinyt isänsä ulkomuodon, joka tuo niihin raameja. Harmi vain, että joudun odottamaan vielä reilun vuoden, jotta voin ylipäätään harkita käyttäväni niitä jalostukseen.