Virallinen kasvattajanimi ja Klaukkalan näyttelyn kuulumiset

Viimeinkin sain virallisen kasvattajanimen. Erinäisten kuvioiden jälkeen tuli "Jyrskästä", eli Suomen kani- ja jyrsijäliitolta viesti sähköpostiin tänään aamupäivällä, että kasvattajanimeni on hyväksytty myös siellä. Tästä lähtien gerbiilini kulkevat etuliitteellä Cherry-Berry`s. Kasvattajanimen tausta on niinkin yksinkertainen, että se on englanninkielinen muunnos omasta etunimestäni. Viralliset kasvatusvärini ovat rust point ja orange point, mutta gerbolassa kasvaa toki jonkin verran myös muita värejä.

Viikonlopun Klaukkalan näyttelyssä meiltä oli vain 3 eläintä näyttelyssä:

-Siamese -naaras Hui Kauhistus Yamilet oli ROP1 ja ansaitsi siis MVASERTin lisäksi SP -naaras (sarjansa paras) ja KUMAn.

-Rust Point -uros Hui Kauhistus Sac Sandros sai KUMAN ja oli SP uros (sarjansa paras).

-Yellow nutmeg -naaras Rebel`s Xantia kärsi valitettavasti ensimmäisen ja ainoan tappionsa tänä vuonna. Sai se sentään kuitenkin L1.

Limingan näyttelykuulumiset

Viikonlopun yli tuhannen kilometrin näyttelyreissu tuotti onneksi jotain muutakin kuin puutuneen ahterin :D *HIH*

Etukäteen kyllä pelkäsin, että kukaan ei saa yhtään mitään näyttelystä sillä kukaan näyttelyyn osallistuva (5) ei ollut tänä viikonloppuna parhaimmillaan. Suurinta hupia aiheutti etukäteen "Sakke" (Hui Kauhistus Sac Sandros) jolta löytyi jopa 3 karvanvaihtoraitaa selästä... raidat menivät lantiossa, vyötäröllä ja niskassa. Karvanvaihtorajoja löytyi kyllä muiltakin ja reiluja sellaisia, paitsi Xantialta (Rebel`s Xantia), joka oli karvaltaan ihan ok, mutta aavistuksen liian sutjakka, jonka ajattelin vaikuttavan lopptulokseen.

Näyttelypäivä oli hauska -taas kerran- tosin tällä kertaa ei tullut kyllä seurattua tuomarin arvostelua yhtä intensiivisesti kuin edellisessä näyttelyssä, mutta seura oli vallan mainiota ja jutut lähti taas kerran lapasesta. Ehkä sillä oli jotain tekemistä juttujen tason kanssa, että olin nukkunut edellisenä yönä 1,5 tuntia, ennen kuin lähdin ajamaan Liminkaan, joten väsymyksen huuruissa tuntuivat jutut erityisen hauskoilta ja sai taas nauraa vatsansa kipeäksi.

Gerbolamme lippulaiva yellow nutmeg -naaras Xantia (Rebel`s Xantia) ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan nappasi parhaan koestandardin tittelin (PKS, LKV1,  KUMA, L1).  Burmeseuros Aleksi (Hui Kauhistus Alexei) oli peppuraidoistaan huolimatta Paras juniori (PJUN, L1, LKV1 ja taisi saada myös KUMAn). Sakke (Hui Kauhistus Sac Sandros) voitti luokkansa komeista kolmesta raidastaan huolimatta. (LKV1, L1).

Ainoa, joka oli oikein hyvässä näyttelykunnossa, oli siamesenaaras Yamilet (Hui Kauhistus Yamilet), joka taipui paremmalleen, eli siskolleen Yamandralle. Se sai kuitenkin L1:n ja hyvät arvostelut. Se on kaunis ja hyväkuntoinen naaras, mutta sisarensa on vain yksinkertaisesti parempi.

Lumikki ja 7 kääpiötä (+ kaksi hovineitoa) :D

Brie elelee "lapsiperhearkea".  7 lasta ja äiti saa aikaan mielikuvan Lumikista ja seitsemästä pienestä kääpiöstä... Vai mitä? :D

Gerbolan K-poikueen ollessa 5 -viikkoa, melkoinen hulina käy 100x45x45 terraariossa, kun äidin kanssa asuvat edellisen poikueen 2 sisarustakin.  Poikueen nimet tulevat perintönä osittain näiden isoisältä Åltermanilta, eli K-poikueeseen mahtuu juustonimet Kefalotyri (Tytti), Kervella (Kerttu) ja Kirppu Koskenlaskija. Osa nimistä taas tulee Holantilaisisän Ron Weasly Jr:n perintönä näyttelijöiden ja elokuvahahmojen nimistä, eli Katniss Everdeen, King Kong ja Keanu Reeves.

Salon näyttelykuulumiset

Huh huh, kotona jälleen rankan näyttelypäivän jälkeen. Salon tuomari Sari Kumpulainen oli tiukkaakin tiukempi, joten yhtäkään SERTiä tai ROP-sijaa ei jaettu. Tuomari piti tasaisen linjan läpi näyttelyn, eikä jakanut mitään "helpposertejä", vaan kaikki kumat ja L1:t tulivat vain todella sen ansainneille, sen saivat vain harvat ja valitut, ehkä n. 6kpl koko poppoosta.

Meidän gerbolasta lähtivät tänään näyttelyyn Hui Kauhistus Alexei (burmese), Hui Kauhistus Sac Sandros (rust point), Viljami`s Snusmumriken (rust point), Hui Kauhistus Yamilet (siamese) ja Rebel`s Xantia (yellow nutmeg). Eli aika pitkälle Huikkarilan gerbiilien edustusjoukkueella mentiin.

"Aleksi" oli junnuluokassa, ei saanut edes sileää L1:tä, se jäi uupumaan liian vaalean värin vuoksi.

"Sakke" sai L1, LKV1 ja oli sarjansa paras uros ja ansaitsi tuomarin KUMA:n toisena kahdesta viralliseen luokkaan osallistuneista gerbiileistä.

"Nuuskis" sai sileän L1:n, ei muuta.

"Yamilet" sai L1, LKV1 ja oli sarjansa paras naaras ja ansaitsi sen toisen tuomarin jakaman KUMAn.

"Xantia" osallistui luonnollisesti värinsä vuoksi koestandardiluokkaan ollen LKV1 ja Paras koestandardi. Siinä seurattuani kaikkien gerbiilien arvioinnit, se sai päivän parhaat arvostelut jokaisen  kohdan ollessa B:n arvoinen. Loistavaa Xantia! Ja kiitokset taas kerran Jennylle näin hienosta gerbiilistä!

Ensimmäiset tittelit: CH ja GP

"Hienojen poikien" ruusukkeet saapuivat, eli tittelin saivat Viljami`s Snusmumriken (Grand Pet) ja Giten Öjvind (Champion) Mukavaltahan ne ensimmäiset tittelit tuntuu, ei sitä voi kiistää. Vaikka eivät olekaan omakasvatteja.


                                                 

Kuulumisia

                                             


On ne vaan niin söpösiä! Sydäntä lämmittää erityisesti se, että alkaa jo tulla sitä omaa väriäkin poikueisiin. Poikueestahan löytyy siis tällä kertaa ainakin 2 rust pointia ja 2 nutmegia ja 1 yellow nutmeg/yellow fox ja pari mysteeriväriä, ilmeisesti r.e silver nutmeg, tai jotain muuta gg -pitoista.

Seuraavissa kuvissa tutustuvat toisiinsa maailmalle lähdössä olevat poikaset. Heath Ledger (rust point) ja Gabrini (yellow nutmeg). Poikien toisiinsa tutustuttaminen sujui mutkattomasti ja nyt nuo pojat jo puuhastelevat poissa kotoa.

     



                                               

Terveisiä Ylivieskan näyttelystä!

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi ilmoittaa gerbiileitä meidänkin gerbolasta mukaan näyttelyyn. Näyttelymatka oli pitkä, joskin seura oli hyvää ja kelitkin suosivat. Tosin 11 tuntia autossa saa miettimään, että onko tässä mitään järkeä (no ei varmaan, kuten ei suurimmassa osassa harrastuksia yleensä). Onneksi ei tarvinut tulla tyhjin käsin kotiin.

Meidän gerbolasta oli tällä kertaa edustamassa vain 3 gerbiiliä: Hui Kauhistus Alexei, Hui Kauhistus Yamilet ja Rebel`s Xantia joista jokainen pärjäsi oikeastaan paremmin kuin hyvin.

Yellow nutmeg -naaras Xantia palasi mammalomalta voittamaan PKS:n (paras koestandardi). Sai myös luonnollisesti LKV1 ja L1, sekä KUMAn

Burmese -uros Hui Kauhistus Alexei oli ensikertalaisena baby -luokan paras, eli PBABY ja sai myös KUMAn (L1:ä ei vielä babyluokassa jaeta, joten sellaista ei tullut)

Siamese -naaras Hui Kauhistus Yamilet oli LKV1, L1, PPN ja ROP4. Sai myös SERTin, joka hukkui jonnekin matkan varrelle ja KUMAn.

                                            

Siinä tämän päivän tärkeimmät. Nyt taitaa olla parempi mennä nukkumaan, kun ei enää silmät pysy auki. Eiköhän tämään päivän työt ole näillä näkymin tehty. Reissussa olleet gerbiilitkin on jo hellästi laiteltu terroihinsa yöpuulle. Huomenna vasta mietin terraariojärjestelyjä, kun alkavat olla nuo pikkusintit luovutusiässä, että kuka menee, ja mihinkäkin laumaan.

Kirpun K-poikue :)

Hyvän tähden sentään, nyt alkaa tulla sitä oikeaa väriä oikein urakalla. K-poikueen äiti yllätti ja täytti toiveeni paremmin kuin hyvin. eef ja efef -yhdistelmästä syntyi peräti 2 orange pointia ja 2 rust pointia meidän gerbolan vahvistukseksi.  Pesueessa möyrii myös 2 nutmegia ja 1 yellow nutmeg/yellow fox. Edellisen yhdistelmäpoikueen saldo oli tasan 1 orange point, joten olen todella tyytyväinen tähän tulokseen.

   
                                       

Kiinnostaako kurkata meidän gerbolaan? Ketä meillä asuu ja millaisissa tiloissa?

Meille olet tervetullut tsekkaamaan aina, millaisissa oloissa meidän gerbiilit asuvat ja mitä eläimiä meiltä löytyy.

                                                   

Meidän gerbolassa asustaa paljon gerbiileitä :) Kuvassa olevissa terraarioissa on vaihteleva määrä purua/ mörtti röpöä/ puvillakuitua/ hamppua riippuen siitä, ketä terraariossa asuu ja ovatko esim. tutustumassa ihmisiin (uudet/poikaset/arat ym.) tai toisiinsa (yhdistettävät naaras ja uros tai uudet tulevat"kämppikset" ym.). En aina jaksa päivittää tuota gerbiilit -sivua, joten meidän eläinpäivitys tulee tässä.

Vas. yläkulma: Täällä asustaa pariskuntana  rust point (efef) naaras Viljami`s Lilla My ja nutmeg "point" (eef) -uros Becorino, eli "Pekka" (naaras ei tiinehdy, elelevät onnellisena parina :) )

Oik. yläkulma: Siamese-naaras Katzen, eli "Kisu" ja sen 3-viikkoiset poikaset

Oik. ylh. ikkunan vieressä: Rust point (efef) -uros Àssá Ivvár Iloinen, eli "Ässä" ja rust point pied (efef) -naaras Mrs Doe, eli "Dooris" (tämäkään naaras ei tee poikasia)

Vas. keskikerros: Rust point (efef) -uros Chesnut Cookie, eli "Keksi" ja nutmeg "point" (eef) -uros Bolar, eli "Polar"

Keskikerros keskellä: Yellow nutmeg -naaras Rebel`s Xantia, eli "Xantia" kera yellow nutmeg"point" (eef) tyttäriensä , Eva Hertzigova "Eeva" ja Enya, "Enja". (terra 95cm)

Oik. keskikerros: Pikkutyöt, 2kk, kaikki smokeja. Fazeriina, Fanipala ja Firebird.

Vas. alhaalla (ei näy kuvassa): Siamese -naaras Hui Kauhistus Yamilet ja smoke-tyttäret Feeling Just Fine ja Fade away

Alhaalla keskellä: rust point (efef) -naaras Aurora Borealis A. eli "Aurora",  kera rustispoikueen, sekä rust point (efef) -naaras Ávrá Kahdeksas Kakara, eli "Aura" kera rustispoikueen. Ovat erotettuna väliverkolla (terra 120cm)

Alhaalla oik: rust point (efef) -naaras Aina Ihan Ensimmäinen, eli "Aikku" ja yellow nutmeg "point" (eef) -naaraat Elsa Benitez ja Ewa Longoria

Pakastimen päällä on verkolla erotettuna (astutustarkoituksessa) rust point  (efef)-uros Viljami`s Snusmumriken, eli "Nuuskis" ja  rust point (efef) -naaras Fifth Element`s Nederlandse Bloem, eli "Kukka". Kunhan Kukka saadaan kantavaksi, se lähtee jatkamaan sukua toiseen gerbolaan ja Nuuskis saa itselleen kavereita poikasista.

Oikealla alakulmassa on jalustalla oleva 100cm terraario, siellä asustavat smoke -uros Hui Kauhistus Vincenzo Vic, rust point (efef) -uros Àilu Jämän Jätkä, eli "Ailu", sekä burmese -uros Hui Kauhistus Alexei, eli "Aleksi".

Vasemmalla edessä asustavat lilac pied -naaras Rebel`s Yellow Bird, eli "Lintu" kera black -tyttärensä (ef-kantaja) Dancing Queenin kanssa.

Heidän takanaan olevassa terrassa asustavat yellow nutmeg "point" (eef) urokset Enrique Iglesias ja Ed Sheeran.

Kuvassa ei näy rust point (efef) -naaras Hui Kauhistus Jia Jamiliaa, eli "Armia" joka odottaa itselleen poikasia olemassaolevista poikueista kaveriksi.

Kavereita odottavat myös asuintiloissa asuvat:  black -naaras Giten Äkkimakkea, sekä orange point -uros Fifth Element`s Ron Weasly Jr. "Pappa".

Asuintilosta löytyvät myös lisäksi 3 terraa:

Yhdessä asustaa nutmeg "point" (eef) -naaras Brie neliviikkoisine poikasineen

Toisessa terraariossa asuvat smoke, burmese ja siamese -pojat (siamese on lainamies)

Kolmannessa terraariossa asustelevat ef:lliset black ja lilac pied -pojat nimeltään David Beckham ja Daniel Doolittle

Niin, pahnan pohjimmaisena, meinasin vallan unohtaa meidän poikakolmikon: Appelsiinipuun Meleko Ölövi, eli kotoisammin "Olavi", Cinnamon Cupcake, eli "Kaneli", sekä Nimetön (koska se todellakin on nimetön :D ), kaikki kolme ef -kantajia.

Tässäpä meidän gerbola "pähkinänkuoressa". Gerbiilimäärät toki muuttuvat, vanhimmasta päästä yleensä lähtevät "puruttelemaan paremmille purumaille" tai sitten joskus joitakuita saatetaan jopa myydä. Meillä ei synny varsinaisesti myyntiin yhtään poikuetta, kaikki poikueet teetän itselle jalostus/lemmikkitarkoituksessa, mutta kyllä näistä jokunen poikanen tai nuori  joskus myyntiinkin pääsee.

Terraarioita löytyy montaa kokoa, Suurimmat on 100x50x50 (eli 250 litraa) ja 120x40x40  ja pienin pysyvässä asuinkäytössä oleva on75x35x40.  Suurin osa terraarioista on kokoa 80x40x40. Isoin toimiva lauma on meillä ollut 5 hengen uroslauma joka valitettavasti jouduttiin hajottamaan näyttelyiden ja jalostusasioiden vuoksi. Tällä hetkellä isoin lauma on 4 hengen lauma, äiti+ tyttäret, joka sekin pienentyy, kun yksi tyttäristä sijoitetaan toisten pikkugerbiilien kanssa eri terraan. Yleisesti pidän 2-3 gerbiiliä/terraario, riippuen terraarion koosta.

Kuinka gerbiilihuone pysyy mahdollisimman pölyttömänä?

On aivan käsittämätöntä, kuinka paljon pölyä tulee n. neljästäkymmenestä gerbiilistä. Voin kertoa, että PALJON! Nyt kun gerbiilimäärä on gerbuhuoneessa kasvanut, olen ottanut hieman järeämmät aseet puhtaanapidossa käyttöön. Vaikka käytän mahdollisimman vähän pölyävää purua, niin kyllä sitä siitä huolimatta tulee tällä terramäärällä aika paljon.

Gerbiilihuoneessa leijaileva pöly voi vaikuttaa myös gerbiileihin, jotka hengittävät 24/7 gerbiilihuoneen ilmaa. Siksi huoneen ilman puhtaanapidon ylivoimainen ykkönen on ilmanpuhdistin. Meillä se on Elixair E400. Siitä löytyy markkinoiden paras puhdistuskyky.... toki uutena kallein hintakin. Käytettynä löysin tämän meidän pari vuotta vanhan yksilön nettikirpparilta  hintaan 50e. Ei paha! Toisaalta kyttäsin nettikirppareita useamman kuukauden. Yleensä näistä pyydetään 150-200e. Uutena ei tullut mieleenkään ostaa, sillä tämän hinta pyörii yli 600:ssa eurossa. Purunvaihdon aikaan käännän ilmanpuhdistimen kakkoselle, mutta muutoin puhdistin saa "pöhistä" ykkösellä. Onneksi tässä on pestävät suodattimet, sillä pölyä kertyy kennoihin ihan mukava määrä, joten lisäkustannuksia ylläpitoon ei sen enempää tule, kuin sähkö, minkä puhdistin kuluttaa.

                                       

Toinen tärkeä väline gerbolan puhtaanapidossa on kunnollinen, toimiva imuri. Meillä on oma imuri gerbiileille ja asuinhuonekäytössä on ihan erikseen toinen imuri. Vain siitä syystä, että en halua hienojakoisen pölyn leijailevan myös asuintiloihin. Itse olen ajatellut, että gerbiilihuoneeseen riittää vähän halvempikin imuri, sillä meidän kaksi edellistä imuria (Electrolux ja Volta) ovat sanoneet sopimuksensa irti, ilmeisesti rajun pölymäärän vuoksi. Ainoa kriteeri minulla on imurissa ollut, ettei se saa olla äänekäs ja imee hyvin. Molemmat toteutuu tässä meidän nykyisessä imurissa joka on vähän heppoisen oloinen, mutta ei kovin kallis. Se on Kärkkäiseltä ostettu Sencor Allegro

                                       

https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/sencor-svc510gr-allegro-pölynimuri#spca

Hyvänä apuna puhtaanapidossa on myös ns. rikkaimuri, jolla saa näppärästi purut tasoilta ja gerbiilien terraarioiden päältä pois. Suosittelen mahdollisimman hiljaista versiota, ettei gerbiilit häiriinny... tosin meillä ne tuntuu olevan vain kiinnostuneita rikkaimurista ja tulevat kuikuilemaan suoraan siihen imurin alle. Sanoisinko, että tässäkään tapauksessa ei kannata ostaa sitä halvinta versiota, koska imukyky ei ole halvimmissa paras mahdollinen ja desibelitkin ovat niissä yleensä aivan eri luokkaa kuin kalliimmissa versioissa. Tässä tapauksessa on todettava, että halvalla ei saa hyvää ja kannattaa ostaa se kalliimpi.

Lisäksi puhtaanapidon apuna minulla on suihkepullossa oleva ikkunanpesuaine  jolla pyyhin terraarioiden laseja, sekä erilaisia mikrokuituliinoja ja pölyliinoja muuhun pyyhkimiseen. 

Erityisen takka olen siitä, että ruokia ei ole levällään lattioilla ja tasoilla. En halua että ulkona olevat hiiret keksivät tulla meidän "hiirulaan" hyville herkuille hekin. Koska teen jyväsekoitukseni itse, minulla on tietysti ylimääräisiä ruoantekotarpeita yllin kyllin. Varastoin ne meidän kylmään varastoon jonne ei hiirienkään pitäisi päästä. Varmuuden vuoksi olen myös siellä todella tarkkana, eli yhtään jyvää ei saa olla lattiolla ja kaikki on suljettuna tiiviisiin laatikoihin. Toistaiseksi olen ainakin säilynyt ilman hiiriongelmaa. 

Poikaset kasvavat

G-poikueen lapsukaisista kolmen silmät ovat jo auki. Koska kolmen viikon ikä (ja naksuriski on suurimmillaan) alkaa jo häämöttää, vaihdoin Brien terraan puuvillakuivikkeet. Muutoinhan meillä olevat poikaset syntyvät ihan kutteriin ja paperista tehtyihin pesiin, mutta n. kolmen viikon kohdalla vaihdan poikasille vähemmän pölisevän kuivikkeen.  Suosikkipoika Gorgonzola avasi silmänsä poikasista ensimmäisenä. Myönnän, että se on oma henkilökohtainen suosikkini siksi, kun se on ilmeisestikin nutmeg ja näinollen isoisänsä Åltermanin tyttärenpoika. Kun vertaan aikaisempien rustispoikueiden "vauvakuviin" on Gorgonzolan väritys aivan samanlainen kuin rustiksilla, eli en yhtään tiedä, onko se rustis vaiko nutmeg. Oma veikkaukseni on, että Gorgonzola on nutmeg, koska se on Hollantilaisesta isästä ja sen pitäisi siksi olla vaaleampi kuin suomalaiset rustikset yleensä. Hollantilaisten rustisten poikasethan ovat yleensä vaaleampia kuin suomalaiset.

                 

                                  Ollako rustis vaiko eikö olla? Siinäpä vasta kysymys :) 

Mieltä ilahduttaa myös orange point poikanen tässä samassa poikueessa. Sitä valitettavasti on turha tulevaisuudessa viedä näyttelyyn, sillä heti syntymän jälkeen ensikertalainen äiti söi siltä vasemmasta takajalasta yhtä varvasta lukuunottamatta puolet varpaista ja hännänpään. Sehän toki ei menoa haittaa, mutta näyttelyt ovat poissuljettuja tämän sällin osalta. 

                 

 Vasemmassa kuvassa näkyy hyvin, että kynsiä puuttuu vas. takajalasta ja hännänpää on poikki.

B.A.B.I.E.S :)

                            Ikää tasan 2 viikkoa. Väreinä orange point, nutmeg, yellow nutmeg

                 


                                                   Ikää puolitoista viikkoa. Väreinä rust point

                                                      



                                                         Ikää 4 päivää. Värinä rust point

                                                       

Ja "BABY BOOM" jatkuu vaan

Kuvittelin, että meidän "baby boom" päättyisi I-poikueeseen, mutta sieltäpä pyörähti vielä J-poikuekin, joka on syntynyt toissayönä. Ylpeä Aura-äiti hoitelee tottuneesti viittä rust point -poikasta. Kyyllä! Kuulitte oikein. Aura oli astutettu rust point uroksella ja näinollen kaikki poikaset ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaikki rustiksia.  Olin astuttanut Auran muutama päivä Auroran jälkeen, mutta Aura onnistui pysyttelemään niin pitkään sutjakkana, että huomasin vasta muutamaa päivää ennen, että neitohan taitaa olla sittenkin pieniin päin. Ihmettelen kyllä, että miten niin pieneen mahaan mahtui peräti 5 poikasta. Onneksi poikueet ovat nyt olleet vähän kohtuullisempia kuin alkuun, sillä jos jokaiseen poikueeseen syntyisi 8-9 poikasta, saattaisin olla "helisemässä" niin suuren poikasmäärän kanssa.

I-poikueeseenkin syntyi 5 poikasta. Isänä smoke ja emänä siamese. Poikasissa oletettavasti ainakin smokea ja ehkä burmesea ja siamesea. En ole niitä oikeastaan katsonut, koskapa Kisu on hieman stressaantumiseen taipuvainen naaras, niin saa kaikessa rauhassa hoidella poikaset vähän isommaksi, ennen kuin käyn kaivelemaan pesää. Kisu on harjoitellut poikasten hoitamista kämppiksensä muksuilla, joten luotan siihen että hän hoitaa myös omansa hyvin.

Sen sijaan Aurora ja Aura eivät kumpikaan häiriinny pesään kurkkimisesta, joten käyn päivittäin katsomassa poikasten voinnin. Brien 6 poikasta ovat kasvattaneet jo kauniit turkit ja pesässä majailee 1 ainokainen orange point, muut ovat väriltään yellow nutmegia ja yksi nutmeg. (2 urosta ja 4 naarasta).

                                                 

      Isoisänsä Giten Åltermanin jalanjäljillä taapertaa pontevasti nutmeg uros Gorgonzola

Poikasia poikasia poikasia :)

H-poikue on viimein kaivattua puhdasta rust pointia. Mamma pyöräytti 4 rustispoikasta maailmaan ja siellä ne vielä 2 päivän iässä möyrivät masut täynnänsä maitoa.

                                        

Ilokseni voin ilmoittaa että myös I-poikue tekee tuloaan. Siitä pokueesta on odotettavissa siamesea, smokea, burmesea... eli ei ollenkaan omia kavatusvärejä :)

G- poikueen lapsukaiset ovat kasvattaneet jo vähän karvaa ja näyttävät olevan suurimmaksi osaksi ef-kantajia, eli yellow nutmeg pointia ja "ehkä-pä" siellä on 1 orange pointkin ja 1 rust point tai sitten nutmeg -point, se selviää vasta, kun ainoa mustasilmäinen poikanen alkaa vaihtaa karvaa, että tuleeko  nutmegin tippaus vaiko kenties rust pointin väri. Jännitys väreistä siis jatkuu vielä muutaman viikon.

G-poikue

Gerbolamme G-poikue on nähnyt päivänvalon. 6kpl poikasia on nyt 3 päivän ikäisiä ja Brie -äiti hoitelee rauhalliseen tyyliinsä ensikertalaisena poikasiaan. Tämä on ensimmäinen  toisen polven poikue meille. Erityisen iloinen olen siitä, että olen saanut Ålter(THE)manin suvulle jatkoa jo toisessa polvessa. Toivotaan että kaikki ovat terveitä ja pitkäikäisiä gerbiileitä. Kuudesta poikasesta vain yhdellä on mustat silmät. Jännityksellä odotan, tuleeko siitä rust point vaiko nutmeg"point". Muut punasilmäiset ovat joko orange pointeja (efefpp) tai yellow nutmegeja (eefpp). Kuvassa ainokainen mustasilmäinen poikanen.


                                        .


Poikueita on nyt syntymässä useampi, joten myyntiinkin varmasti poikasia riittää. Mikäli olet kiinnostunut ostamaan meiltä gerbiilin, kannattaa laittaa viestiä osoitteeseen pistaasipahkina0756(at)gmail.com ja kertoa siellä itsestäsi ja millaiseen kotiin gerbiili olisi tulossa.

Tavallisen tavallisia kuulumisia

Gerbolan toinen polvi alkaa pikkuhiljaa syntyä. Ainakin sen kaikista suurimman gerbiilin Åltermanin tytär Brie näyttäisi olevan kantavana. Isänä Hollannintuonti FiFo, joka on kivan tyyppinen orange point. Toivotaan paljon rustiksia syntyväksi, Briehän on nutmeg ef:llä. Muitakin astutettuja meiltä löytyy, tosin osasta en odota poikasia tulevaksi, kun eivät aiemminkaan ole tulleet kantaviksi yrityksistä h uolimatta.

Uusia ja vanhoja gerbiileitä tuli kotiin.

Muutama ef -kantaja lähti uuteen kotiin ja paluureissulla tuli meille 2 gerbiiliä tilalle. Toinen oli juuri luovutusiäin ylittänyt urospoikanen Appelsiinipuun Meleko Ölövi; Honey foxista itsensä kulahtaneeksi nutmegiksi viime päivinä "taikonut" pikkupoika. Luonnollisesti tämä veikeän värinen veijari, on ef-kantaja. Tämä Appelsiinipuun Meleko Ölövi, eli kotoisammin Olavi, sujautettiin neljänneksi poikalaumaan jossa "Kaneli", "Nimetön" ja "Hawk" ottivat poikasen innolla vastaan.

Toinen meille tulleista gerbiileistä on "paluumuuttaja", astutuslainassa ollut siamesenaaras Kisu, joka nyt palasi reissultaan takaisin kotiin. Hän sai heti verkolle uroksen seurakseen. Eikä tuo neitokainen pahakseen miesseuraa laittanut. Katsotaan, saadaanko mitään aikaiseksi.  Miten minusta tuntuu, että ef-gerbiilit ovat vaarassa, kun mukaan luikerteli takaoven kautta myös siameset :)

Tässä Olavi uusien kamujen kanssa sillan alla. "Pylly vasten pyllyä pum pum... "vai miten se meni? Yhtä kaikki, sopuisasti samassa kasassa. Vasemmalta oikealle: Olavi nutmeg (eef), Hawk agouti, Kaneli yellow fox (eef) ja Nimetön nutmeg (eef).

                                              

Kokeilussa Hugro puuvillakuivike

Käydessäni paikallisessa eläinkaupassa, törmäsin Hugron puuvillakuivikkeeseen ja päätin kokeilla sitä poikasterraan mörttiröpön tilalta. Mörttiröpö on mielestäni todella kovaa, eikä siihen saa kaivettua minkäänlaisia tunneleita. Ensi tuntuma pellavakuivikkeeseen oli aika negatiivinen: Se tuntui käteen tahmealta ja tarttuvalta ja näytti epämääräisen tummalta. Epäilin, että se tarttuu gerbiilien turkkiinkin. Levitin sen terraan ja se tosiaankin sai terran näyttämään aika tummalta ja synkältä. Kuivike jäi myös ikäville paakuille ja epäilin, että kuinka pienet poikaset pystyvät liikkumaan terrassa moisten "möykkyjen" keskellä. Kuvasta näette, että kuivike ei ole kovin "silmiähivelevän" kaunista kun on tottunut isoon ja vaaleaan kutterilastuun.

                                              

Lievistä negatiivisista alkuajatuksista huolimatta puuvillakuivike on toiminut oikein hyvin, jos unohtaa sen tumman ulkonäön. Emon turkkiin ei tartu mitään, kuten alunperin kuvittelin, että tarttuu. Poikaset pystyvät hyvin liikkumaan, kuivikkeen paakut tasoittuvat käytön aikana. Poikasille muodostuu nätisti oma pesä kuivikkeeseen, mitä taas mörttiröpöön ei saa tehtyä. Puuvillakuivike ei myöskään pölise tippaakaan, mikä on loistojuttu ajatellen pienten gerbiilien pieniä hengitysteitä.  Poikasten nenään ei tunnu kertyvän "töhnää", kuten tavallisella kuivikkeilla (huom. poikaset olivat alkuun tavallisella kutterilla ja siirrettiin alle 2 viikon iässä puuvillakuivikkeelle jolloin töhkät nenistä hävisivät kokonaan. Ei tarvitse siis joka päivä pyyhkiä neniä puhtaaksi). Ainakaan toistaiseksi poikaset eivät naksu. Puuvillakuivikkeessa ei myöskään ole samanlaista hajua kuin mörttiröpössä joten liputan tästä lähtien puuvillakuivikkeen puolesta, on taatusti terveellisempi ja miellyttävämpi  valinta eläimellekin kuin haapahake. Suurin miinus tässä kuivikkeessa on sen hinta: Zooplussalla maksaa 40L n. 15e... eli se rajoittaa kyllä käytön aika tehokkaasti vain poikasterroihin. Onneksi poikasterroissa ei tarvita niin paljon kuiviketta, kuin muissa terroissa.

Uskallan väittää, että mikäli naksutauti johtuisi vain ja ainoastaan pölystä, naksujen pitäisi olla historiaa tästä lähtien meidän gerbolassa. Tosin epäilen kyllä, että pöly ei ole ainoa joka aiheuttaa naksutaudin, eli en usko että olemme kuitenkaan suojassa naksutaudilta yhtään sen enempää kuin ennenkään. Mutta katsotaan, kuinka käy.

                                    

Puuvillakuivikkeen plussat ja miinukset:

+ ei TODELLAKAAN pölyä
+ ei haise
+ pystyy tekemään pesiä ja kaivamaan tunneleita'
+pehmeä

-kallis
-ruma

Haapahakkeen plussat ja miinukset:

+ ei pölyä
+ valoisa ja siistin näköinen


-haisee
-ei voi kaivaa tunneleita tai pesiä
-kallis
-teräviä "palasia"

"Öttimönkiäisiä" talossa ja yksi senioreista matkasi sateenkaarisillalle

Ilot ja surut vaihtelevat gerbolassa tasaisesti. Uusin poikue on saavuttanut viikon iän ja kuinka suloisia ne taas ovatkaan! Toistaiseksi kaikki syntyneet ovat hengissä ja hyvivoivia. Kummallista kyllä, silmäni eivät tästä poikueesta erota ensimmäistäkään ef-gerbiiliä... Ihmekös tuo, sillä smoke-siamese -yhdistelmästä nämä muruset on tehty.



Valitettavasti ilon lisäksi, gerbolaa koetteli tänään myös suru, kun löysin jo seniori-ikäisen Xenjan ruokakipon ääreen "nuukahtaneena".  Matka sateenkaarisillalle oli tällä(kin) kertaa onneksi nopea ja ilmeisen kivuton. Siinä muori makasi rauhallisen näköisenä ruokakupin vieressä, liekö ateria jäänyt kesken. Hyvää matkaa sinulle ystäväni, sateenkaarisillan toiselle puolen.

Syttyi taivaalle uusi tähti,
gerbiili pieni tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, 
kipua, 
surua ole ei
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua mä ajattelen.


Xenjan sisko ja siskontytär säntäsivät kookospähkinästä ulos, kun menin nostamaan Xenjaa pois terraariosta joten laskin sen vielä hetkeksi terraan takaisin. Molemmat gerbiilit haistelivat ja sukivat Xenjaa, ikään kuin olisivat hyvästelleet sitä... Tuosta erikoisesta hetkestä oli pakko napata kuva, en kuitenkaan tohdi sitä laittaa tänne, se jääköön omiin kuva-arkistoihin, vaikka omalla tavallaan kaunis ja herkkä kuva onkin. On meillä aiemminkin gerbiileitä kuollut, mutta kukaan niistä ei ole tällä tavalla toiminut. Tai ehkä en ole vain päässyt näkemään aiemmin tällaista tilannetta.

Kesäyönäyttelyn kuulumisia

Kesäsää ei todellakaan suosinut meitä Janakkalaan näyttelyyn menijöitä. Vettä tuli taivaan täydeltä koko matkan. Loppumatkasta tuntui, että olisi tarvinnut kanootin ja melan päästäkseen perille. Sitäpaitsi näyttelypaikka sijaitsi aivan oikeasti "hornan tuutissa", siellä jossain, minne ei riitä edes asfaltoitu tie *HIH* Joka tapauksessa, seura oli loistavaa ja juttu luisti porukan kesken mainiosti.

Omista gerbiileistä mukana olivat tällä kertaa Öikkä (CH Giten Öjvind), My (Viljami`s Lilla My), Ässä (Ássá Ivvár Iloinen) ja Ailu (Àilu Jämän Jätkä) kämppiksineen. Hetken mielijohteesta ilmoitin jälki-ilmoittautumisella PET -luokkaan Ässän kämppiksen Pekan (Becorino). Öikkä oli ROP 2, sai SERTin ja Ässä paras pointillinen uros. My taas oli paras pointillinen naaras ja Pekka nappasi yllättäen PET4:n, vaikka sitä ei oltu edes pesty, kun ei ollut tarkoitus osallistua ollenkaan.


                                             

Ruusukkeita kotiintuomisiksi


                                           

"Sataa sataa ropisee..."

"Miten meni noin niinku omasta mielestä...?"

Siis niinkuin kävin ostamassa gerbiileille ruokatäydennystä, kun osa omasekoituksen ruoasta on loppu. Nooh... kotiinpäin ajaessa mietin, että mitenköhän tässä nyt näin kävi? Kuva kertonee enemmän kuin 1000 sanaa.

                                            

.... ja kyllä, tunnustan. Ostin muutakin kuin 40kg kauraa -gerbiileille!!!! 60kg ja risat, tuli gerbiileille ostettua ruokatarvikkeita. Mukaan tarttui myös kokeiluun puuvillakuivike. Sen kokeilusta päivitystä myöhemmin. Luulisi riittävän vähäksi aikaa tämä määrä.

Luopumisia

Viikonloppuna huomasin Hollantilaisuros -Paulin mahassa tumman läikän. Tarkastettuani tilanteen, totesin, että tässä se nyt on se hajurauhaskasvain. Kiinteä möykky, joka selvästi tuntui jatkuvan jonnekin syvemmälle. Sillä hetkellä tajusin, että Paulin päivät alkoivat olla luetut. Minkäänlaista muuta merkkiä uroksessa ei näkynyt: Se puuhasteli Dooriksen kanssa reippaasti terraariossa ja söi aivan normaalisti, ei mitään ihmeellistä sen toiminnassa. Siispä jäin seuraamaan tilannetta. Vajaassa viikossa Paulin tilanne meni siinä mielessä huonommaksi, että se alkoi rajusti laihtua, vaikka samalla tavalla puuhastelikin kuin aiemmin. Varasin Paulille siis lopetusajan tälle päivälle. Minusta ei ollut syytä jäädä odottamaan, että eläin menisi huonompaan kuntoon, sillä niin olisi käynyt kuitenkin ajan kuluessa. Pauli siis lähti tänään ns. "saappaat jalassa" paremmille purumaille.

Paulihan tuli meille viime vuonna Hollannista yhdessä Saran ja tyttäriensä Kukan (Fifth Element`s Nederlandse Bloem) ja Seljan (Fifth Element`s Must Be Mystic) kanssa. Saran kanssa Pauli sai myös yhden poikueen täällä Suomessa ja siitä poikueesta jäi Saran ja tytärten kanssa asumaan tytär Carnival Candy. Kummalliseksi tämän päivän tekee se, että löysin hetki sitten myös Saran terraariostaan kuolleena. Ihmettelin, kun sitä ei näkynyt nyt "iltatsekkauksen" aikaan ja aloin kaivella puruja pahoin aavistuksin. Sieltähän se sitten löytyi pesästään nukkuvan näköisenä. Ei minkäänlaisia viitteitä siitä, mihin olisi kuollut. Niinpä sitten kaivoin Paulin haudan auki ja laitoin Saran siihen viereen.

Yhdessä tulivat tänne Suomeen ja yhdessä myös siis lähtivät paremmille purumaille meidän Pauli ja Sara.

                                                 



                                                                  Jos niin käy
                                                        että minusta tulee hauras ja heikko
                                                        ja kivut häiritsevät untani
                                                        niin sinun on tehtävä
                                                        mitä on tehtävä
                                                               sillä viimeistä matkaa
                                                       ei kukaan ole estävä
                                                       sinä tulet surulliseksi
                                                               -minä ymmärrän
                                                       älä anna surusi estää sinua
                                                      sillä tänä päivänä enemmän
                                                      kuin koskaan ennen
                                                      rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan
                                                      Meillä on ollut niin
                                                      hyvää yhteistä aikaa
                                                      tulevaa ei kannata surra
                                                      et haluaisi minun kärsivän
                                                                kun aika koittaa,
                                                       anna minun mennä...
                                                                Vie minut sinne missä 
                                                       he auttavat minua
                                                       mutta pysy luonani loppuun
                                                       pidä minua lujasti ja
                                                       puhu minulle
                                                       kunnes silmäni ovat sulkeutuneet
                                                              Tiedän että aikanaan
                                                       sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä 
                                                       jota minulle osoitat
                                                       vaikka häntätupsuni on viimeisen
                                                       kerran heilahtanut
                                                       niin kivulta ja kärsimykseltä 
                                                       olen säästynyt
                                                             Älä sure sitä että
                                                       sen täytyy olla sinä
                                                       jonka täytyy tehdä päätös
                                                       olemme olleet niin läheisiä
                                                            - me kaksi tänä aikana

                                                    älä anna turhaan sydämesi itkeä
                    
                                                                                            ~kirjoittaja tuntematon~

UUTISIA!!!! Titteleitä meidän gerbolan nuorille miehille

Juuri saamani tiedon mukaan, ovat gerbiiliurokset Viljami`s Snusmumriken ja Giten Öjvind saaneet tittelit. 

Black -uros Giten Öjvind on kunnostautunut Champion -arvonimen verran. Saatuaan virallisissa näyttelyissä 3 SERTiä. Onnittelut Öikälle! Se on selvästi alkanut kiriä isäänsä Åltermania kiinni.

Rust Point -uros Viljami`s Snusmumriken, kotoisammin "Nuuskis", on hurmannut PET -luokan tuomareita sen verran, että 3:n ROP -sijan saavutettuaan Nuuskis sai Grand Pet -arvonimen. Onnittelut Nuuskamuikkuselle!

Kumpikaan näistä ei ole gerbolan omia kasvatteja, mutta ylpeydellä otamme vastaan nämä tittelit. On  mukava tietää, että gerbolan tulevaisuus on hyvälaatuisten urosten käsissä.

Öikkä Limingassa ROP3 ja myydään gerbiileitä

Limingan näyttelyyn ilmoitin vain 3 eläintä.  Naaraat: siamesejuniori Hui Kauhistus Yamilet ja rust point Viljami`s Lilla My. Uroksista mukaan lähti vain Giten Öjvind, joka toimikin lippulaivana meidän gerbolalle voittaen blackit ja ollen Paras yksivärinen uros ja ROP3. SERTi:n se sai toki myös. Naarailla ei menestystä tullut. Molemmat vaihtavat railakkaasti karvaa ja molemmilla perusväri on liian vaalea, joten paremmat pyyhkäisivät ohi. Molemmat saivat kuitenkin "laatuykköset". Nämä tyttöset taitavat vastaisuudessa keskittyä poikasten tekoon.


                                                   

En kyllä ehkä viitsisi sanoakaan, mutta gerbola sai taas vahvistusta Huikkarilasta. Smoke -uros Hui Kauhistus Vincenzo Vic, kulkeutui meille ilostuttamaan Yamilet -tyttösen elämää. Tällä hetkellä meillä majailee siis 47 gerbiiliä! Osa on toki poikasia ja hyvin nuoria gerbiilejä ja voidaan myydä hyvään kotiin, joten jos kiinnostaa, niin laitahan viestiä, katsotaan mitä löytyy. Pyydän kuitenkin huomioimaan, että suurimmalla osalla eläimistä on ef, joten näyttelyeläimiä ne eivät ole (vaalenevat perusväriltään vanhetessaan).

Kaksi eläintä on, millä ei ef- perimää ole. Eli MYYDÄÄN 3kk ikäiset urokset black ja siamese. Ei rekisteröity. Ostin nämä Faunattaresta n. viikko sitten siamesenaaraan sulhaseksi (siamese uroksen, black tuli mukana, koska ei voinut jäädä yksin), mutta tuolle siamesenaaraalle tuli juuri smoke-sulhaseksi, joten nämä kaksi ovat myytävänä.

"Tirriäiset"

Yksi puuttuu yhdeksästä "tirriäisestä". Voitte kuvitella että alkaa tosiaan olla melkoista vilskettä pesässä.                                        

                                                

E-poikueen lapset saaneet nimensä

Viimeinkin sain mietittyä E-poikueen kaunokaisille nimet. Äitinsä on varsinainen kaunistus ja ihan virallisissa näyttelyissäkin hienoksi gerbiiliksi todettu vuoden 2015 paras koestandardi ja isäkin on komea kuin mikä, joten tokihan lapsille täytyi saada kuvaavat nimet. Koska isä on Hollannintuonti ja kantaa suvussaan julkkisten nimiä, päätin jatkaa isän suvun "perinnettä" ja antaa lapsille julkkisten nimet. Nimet tulevat supermalleilta ja poptähdiltä. Taisi sinne sekaan mahtua pari näyttelijääkin.  9 -henkiseen poikueeseen kuuluu peräti 7 naarasta, joten supermallien nimet sattuivat sopivasti kohdilleen. Poikueen vähemmistösukupuoli, 2 poikaa, saivat "vaatimattomasti" nimikseen  Enrique Iglesias ja Ed Sheeran. Molemmat urokset jäävät luonnollisesti kotiin vanhempien urosten kaveriksi.

                                     

Itseäkin välillä naurattaa nämä nimet... Esimerkiksi Öikkä (Giten Öjvind) sai Åltsun (Giten Ålterman) kuoltua kaverikseen David Beckhamin ja Daniel Doolittlen.  Terraarioista löytyy myös juustoja, kuten isänsä Åltermanin mukaan nimetyt lapset ovat: Becorino, Blå Castello, Barmigiano, Brie ja Bolar... Koska omat pohjoisen juuret velvoittavat, ensimmäisen poikueen lapsukaiset on nimetty osittain saamelaisittain Áilu (maailman kuulu saamelaisjoikaaja "Ailu", eli Nils-Aslak Valkeapää), Ássá (Ässä), Àvrá (Aura) ja saamelaisnimiä luultavasti tullaan jatkossakin näkemään poikueiden seassa.

E-poikueen Energiset Epelit / ostetaan siamese/burmeseuros

Siellä ne pyöriskelevät Xantia-mamman hoivissa, kaikki yhdeksän yellow nutmeg -poikasta. Kyllä on taas Suomen yellow nutmeg -kantaakin kasvatettu aika monella poikasella. Kaikki voivat hyvin. Mahtaa meillä olla vipinää muutaman viikon päästä.


                                                   

Gerbolaan on saapunut myös uusi vahvistus, siamesenaaras Hui Kauhistus Yamilet. Harmi vain, että urosta sille ei ole tiedossa. Siksipä laitetaan samantien hakuun sulhanen, eli ostetaan/otetaan astutuslainaan siamese- tai burmeseuros. 

Gerbiilien gerbiili, THE man on nyt poissa

Miten pienestä gerbiilistä voi jäädä niin suuri aukko sydämeen? Gerbiilien gerbiili, Ålter"THE"man on nyt poissa. Aivan yllättäen jouduin hätälopettamaan (tai siis viemään hätälopetukseen) toisen itselleni kaikkein tärkeimmmistä gerbiileistä Giten Åltermanin. Nyt yksi parhaimmista on poissa ja lepää pallokatajan juurella, joka näkyy suoraan meidän keittiön ikkunasta. Hyvää matkaa sinne sateenkaarisillalle pieni suuri gerbiili.... Onneksi Åltermanin perintö jatkuu ja meillä kasvaa sen pojat Bolar, Becorino ja Giten Öjvind,  sekä Brie -tytär.

                                            
                                                         

                                                        Sateenkaarisilta

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä sateenkaarisilta. 
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte sateenkaarisillan yhdessä...

(Kirjoittaja tuntematon)

E-poikue

Xantia pyöräytti 7.4. päivän aikana tömäkät 9 poikasta. Ajatteli kai, että siinä sulle "saletisti natsaa" vaan :D Poikaset voivat kaikki hyvin -ainakin toistaiseksi- Kaikki ovat luonnollisesti punasilmäisiä kuten molemmat vanhemmatkin. Toivottavasti ensikertalainen äiti osaa hoitaa poikasensa.

                                         

Kyllä saletisti natsaa -sittenkin-

Niin se vain on todettava, että kyllä sittenkin "saletisti natsaa". Tänään erotin Xantian ja FiFon, sillä Xantia on mitä todennäköisemmin "pieniin päin" ja jos vatsasta voi päätellä, tulee sieltä ainakin 8 gerbiililasta. Huonoja kuvia -taas- mutta masun koko näkyy näissä varsin mainiosti. Xantia ei oikein ollut ilahtunut dunaan muuttamisesta. Ei varmaan ole kivaa olla yksin. Tosin, kohtahan se saa kavereita yllin kyllin kun poikaset syntyvät.

                                                 

Vastahan valittelin, että Xantia ei ole kiimassa -ikinä- ollenkaan, mutta kuitenkin FiFo on saanut sen tukevasti kantavaksi, joten varmaankin ns. "parhaat hetket" ovat ajoittuneet johonkin muuhun aikaan kuin tyypilliseen alkuiltaan/iltaan, koskapa neitiä kiinnosti talvella viikkokaudet iltaisin lähinnä purujen kaivelu ja hengailu sulhasen kanssa -muuten vaan. Tosin, kevät on tehnyt tepposensa muillekin gerbolamme naaraille, sillä kaikki ovat aivan höpsähtäneitä ja sekaisin. Oli pakko erottaa Armin lauma, sillä yksi sen tyttäristä alkoi käydä äitinsä kimppuun ja haastaa sitä lauman pomona. Muutenkin kaikki gerbolan naaraat astuvat kilpaa toisiaan lemmenkipeinä.... sitä se kevätaurinko teettää :-)  Armi (rust point) tosiaan, asuu nyt nutmeg -tyttärensä Brien kanssa kaksin ja sen 2 rust point tytärtä, Aura ja Aurora ensimmäisestä poikueesta, asustelevat keskenään. Kaikki ef -eläimet ovat sen verran tärkeitä, etten halunnut katsella kiistelyä yhtään pidempään, vaikka Armi pistikin tyttären ruotuun joka kerta. Pianhan tässä saa -ehkä- alkaa miettimään Armille seuraavaa sulhasta... ja se taitaa olla itseoikeutetusti Hollantilainen orange point uros FiFo.

Yllätys!

Mieltäni oli jäänyt askarruttamaan yksi C-poikueen poikanen jonka myin kaverille, koska olin aivan "satavarma" että se ei ole rust point, koska oli niin vaalea poikasena. Noh, tänään menin katsomaan että minkä värinen tuosta pienokaisesta oli kuoriutunut. Tyrmistys oli suuri sillä terraariosta tapitti tummilla silmillään yllättäen ilmiselvä rust point! Ei mikään parhaimman värinen rust point, vaan vaalea ja lähes pointiton uros. Mutta yhtä kaikki, silti: rust point!

Ilokseni omistaja lupasi vaihtaa tämän Chesnut Cookie -uroksen D-poikueen Don Johnsoniin, argente collared -poikaan, jolle ei ole meillä jalostuksellista käyttöä. Niinpä meille muuttaa piakkoin takaisin kotiin yksi rust point -vahvistus.
                                               

Nämä Hollannin rust pointit ja ef -kantajat ovat olleet hyvin mielenkiintoisia väritykseltään. Saattavat olla todella vaaleita poikasena ja silti rust pointeja. Myöskin tummemmat rust pointit vaihtavat värisävyään  hillitymmin.

Tässä Hollannintuontien poikaset pieninä:

                                                

Laitimmaisena oikealla on juuri tuo ylemmässä kuvassa oleva rust point, siitä vasemmalle yellow fox point, orange point ja takana rust point

Tässä yellow fox point karvanvaihdossaan (yllä olevassa potretissa toinen oik.) Tästä olisin melkein voinut lyödä vetoa, että on orange point, minusta tällä on selvä kuonopointtikin näkyvissä, mutta sen selästä ei ole tähän päivään mennessä hävinnyt oranssi sävy:

                                                

Ja tässä taas rust point -naaras karvanvaihdossaan (ylemmässä perhepotretissa takana vas. ). Tästä olin aika varma että on honey fox point mutta eräänä päivänä löytyikin terrasta rust point :


                                                 


Että kovin hämmentäviä näin perussuomalaisen mielestä , nämä "Hollanninihmeet" :)

Hieno gerbiilikansio

Tyttäreni oli tehnyt minulle koulussa hienon gerbiilikansion.  Kansio on tehty alusta loppuun asti itse, kansiota ei ole vain ostettu kaupasta ja liimattu kuvaa päälle. Tänne on hyvä laittaa esimerkiksi gerbiilien sukutaulut. Täytyy sanoa, että olen ylpeä tyttäreni sorminäppäryydestä! Kansion etu- ja takakannessa poseeraavat A-poikueen rust point -tytöt ja -pojat. Kuvat on iPhonella otettuja kuvia, joten yllättävän hyvin ovat kestäneet suurentamista.

                                                                                                   



                                               

Ikean tuliaisia gerbiileille

Viikonloppuna käväisin pikavisiitillä Ikeassa. Sieltähän toki löytyi tavaraa myös gerbiileille. Halpojen ruokakuppien lisäksi mukaan tarttui muutama käsittelemätön puulaatikko hintaan 6,90e. Pienellä "tuunaamisella" näistä sai kivat pesämökit isompiin terraarioihin. Poistin laatikoiden päistä pari lautaa, koska niissä oli sen verran iso väli, että gerbiili olisi voinut tunkea itsensä siihen väliin ja jäädä jumiin. Sen sijaan en innostunut vanerisista lehtisäilytykseen tarkoitetuista laatikoista,  joita on moni kehunut, koska minusta niissä oli liian pieni reikä. Hirvittää, että gerbiili jää siihen reikään kiinni, eikä minulla ole aikaa alkaa sen kummemmin suurentamaan reikää gerbsuille sopiviksi. Nykyisin, menetettyäni yhden gerbiilin onnettoman sattuman summana, olen niin varovainen kaikkien mahdollisten "kolojen" suhteen, jonne gerbiili voi itsensä tunkea.

No ei kyllä "saletisti natsaa" :)

Gerbolamme lippulaiva Xantia ei taida välittää miehistä. Tarjolla on ollut orange point -uros Ron Weasly Jr. Hollannista, mutta tyttö tykkää vaan "purutella menemään" kaverin kanssa ja nautiskella miekkosen rapsutuksista. Ja niin nätisti FiFo hoitelee neitokaista, kyllä tuleekin kiiltävä karva.  Eilen siirryimme sitten astetta järeämpiin otteisiin kun astutusmenetelmä ei tuota tulosta, eli pariskunta on yhdistetty pysyvästi. Nähtäväksi jää, tuleeko niille jälkikasvua -ikinä. Tätä menoa ehtii uros kuolla, ennen kuin ensimmäistäkään nakkia syntyy pesään :D



                                                

                      Rebel`s Xantia (yellow nutmeg) ja Fifth Element`s Ron Weasly Jr. (orange point)

Pariskunnalle tulisi taatusti kauniita lapsia. Tuosta väriyhdistelmästä voisi odottaa syntyväksi ainakin yellow nutmegia ja mahdollisesti yellow foxia riippuen siitä, onko isä valkovatsainen vai ei. Näyttelykelpoisia kavereita tuskin syntyy, sillä ef vaalentaa tuossa värissä rajusti, mutta lapsukaiset tulisivatkin ef-jatkojalostukseen. Mutta unelmiahan saa aina olla, tosielämän toteutus voi sitten olla aivan toista. Odotukset eivät ole kovin korkealla Xantian suhteen. Ehkä sitä ei kiinnosta nuo lisääntymishommat ollenkaan.

Madottaminen: Näin sen teet

Koska gerbiilini käyvät näyttelyssä, katson tarpeelliseksi madottaa gerbiilini n. 2 kertaa vuodessa. Vaihtelen kahta eri matolääkettä, toinen on Flubenol ja toinen on Axilur. Tällä kertaa on vuorossa Flubenol -madotus.

Apteekista ostetaan Flubenol vet -pastaa ja tarvittava määrä 1ml ruiskuja. Jokaiselle terraariolle oma ruiskunsa (on turhaa laittaa terraarion jokaiselle gerbiilille omaa ruiskua, syöväthän ne muutenkin samasta kupista ja juovat samasta vesipullosta). Isoille uroksille 0,1ml ja kaikille pienemmille 0,05ml kerrallaan, kolmena päivänä. Kolmantena päivänä vaihdan purut ja uunitan pesämökit, sekä desinfioin terraarion pinnat. (tarkemmat ohjeet madotuksesta, katso: www.gerbiiliyhdistys.fi -> tietoa)

Flubenolin saat kätevästi ruiskuun, kun teet samoin, kuin teen seuraavalla videolla.

Gerbiilin madotus hoituu myös kätevästi rauhallisin ja varmoin ottein, siitä video seuraavaksi. Mallina toimii nutmeg -uros Giten Ålterman, joka gerbiilien yleisistä tavoista poiketen ottaa itse tassuilla ruiskusta kiinni ja pistelee kuuliaisesti matolääkkeet nassuun. Yleensä matolääke kannattaa antaa suupielestä, eikä suoraan edestä. Itse vaan en muistanut mallikappaletta käyttäessäni, että Åltsulla olikin omanlaisensa tapa ottaa lääkkeet itse.... mutta Ålterman ei olekaan mikä tahansa gerbiili, vaan hän onkin THE MAN, iso sielu pienessä gerbiilissä ja "hänen kuninkaallinen korkeutensa" ottaa lääkkeet ihan itse.

Poikasten värit ovat muotoutuneet seuraavanlaisiksi: 3 sysimustaa (ja ISOA) blackia, 1 argente ja kuviolliset lilac ja argente x 2.  Argentet ovat valkovatsaisia, joten lähtökohtaisesti ovat siis lähdössä meiltä uuteen kotiin. Vaikka nuo kuviolliset ovatkin niin kauniita, niin ef-jalostukseen valitsen mielummin yksivärisiä ja kuviottomia. Pikku -lilacin jatko on vielä auki.  Kuviosta huolimatta, saattaa olla, että se jää meille.




                                            

AWWW! Päivän poikaspäivitys

7 poikasta ja 7 päivää. Nyt näkee jo poikasten värit! Jestas sentään, mitä söpöläisiä! Mustissa ei kuviollisia ole, mutta 3 muuta ovat kuviollisia kyllä. Ensikertalainen äiti on loistavasti pitänyt huolen pienokaisista. Tänään säikähdin, että kaikki poikaset ovat kadonneet. Eivät onneksi olleet, vaan ne oli piilotettu todella hyvin paperin ja purun alle, jotta pysyvät lämpöisinä. Jatkosuunnitelmat näiden osalta on tehty, osa lähtee, osa jää. Mutta se, kuka lähtee, jää vielä arvoitukseksi.


                                     

7 poikasta pesässä

Tässäpä möyrii D-poikueen 4 päivää vanha "seitsikko" pesässä. Ei muuta uutta Kirpun gerbolasta. Jännityksellä odotamme, minkä värisiksi nuo vaaleat päättävät "taikoa" itsensä seuraavien päivien aikana.

                                                    

Eilen syntyi D-poikue

Eilen näki päivänvalon meidän gerbiililandian D-poikue. Nähty ainakin 7 pientä härkäpapua massut pullollaan maitoa. Äitigerbiili on kovin äidillinen ja puuhakas ensikertalainen, näyttää tuo pesä vaihtavan mukuloineen paikkaa vähän väliä. Tähän saakka siis kaikki poikaset hengissä, toivottavasti tästä eteenkinpäin. Hyvin ovat ainakin syötettyjä ja peiteltyjä.

Gerbiiligenetiikkaa

              

                                                      

Näyttäisi kuvan(kin) perusteella vahvasti siltä, että ensi viikolla meille olisi tulossa poikasia... jos vain kaikki menee hyvin. Koska genetiikka kiinnostaa, minua kiinnostaa miettiä myös mahdollisten tulevien poikasten väriä. 

Emo on lilac pied, eli   aaCCE-G-ppSp

Isä on rust point, eli A-CCefefG-Pp

Noiden perusteella meille on siis mahdollista syntyä lilacia ja blackia ja ehkä jopa pieni mahdollisuus on syntyä myös agoutia tai argentea, jos isällä on todella tuo iso A ja jos sillä on AA, ovat kaikki poikaset agotia tai argentea riippuen punasilmäisyydestä. Koska emo on kuviollinen, on poikasistakin mahdollisuus saada ulos kuviollisia poikasia ja jokainen poikasista tulee olemaan ef -kantaja, koska saavat isältään sen ef:n. Siispä jännityksellä odottamaan, minkävärisiä poikasia tulee.

Purumäärä terrassa ja liiallisen purun vaarat: Gerbiileitä -1

Gerbiilinomistajan elämä on aina jännittävää ja joskus myös surullista. Koskaan ei näemmän tiedä mitä niiden tupsuhäntien kanssa tapahtuu. Jokainen meistä haluaa olla hyvä ja tarkka gerbiilinomistaja ja tehdä lemmikkinsä olon mukavaksi. Niin minäkin. Gerbiilihän viihtyy paljossa purussa ja mielellään kaivelee tunneleita ym. Yleisesti halutaan, että gerbiilillä on paljon puruja terrassa. Mutta kukaan ei koskaan ole puhunut siitä, että purua voi periaatteessa olla "liian paljon".  Meillä on kaksi naarasgerbiiliä, jotka viihtyvät mainiosti puruissa ja niiden terrassa onkin ollut enemmän purua kuin kenenkään muun terrassa. Harmi! Sillä tuo liiallinen puru (kera uteliaan luonteen), koitui tässä tapauksessa toisen gerbiilin kohtaloksi.

Meillä terroissa on suuressa osassa (projektin alla on puureunukset, kaikissa niitä ei vielä ole) tällaiset kansiverkot, jotka ovat toimineet mielestäni mainiosti: ei karanneita gerbsuja... siis tähän päivään mennessä (gerbiileitä vuodesta 2010) kuin 1 kpl ja sekin vain siksi, että lasikansi oli jäänyt raolleen.
     
                                               

Noh, eräänä päivänä, ruokkiessani gerbsuja huomasin, ettei tämä yksi tyttökaksikko tulekaan kuikuilemaan purujen päälle. Ensimmäinen vilkaisu: onko kansi paikalla?...  On. Täysin tiiviisti. Toinen vilkaisu, löytyvätkö tytöt puruista? ... Ei. Sen jälkeen terran systemaattinen tyhjennys, eikä gerbiileitä missään! Siis sananmukaisesti ei missään. Kaivoin gerbiilihuoneen läpikotaisin. Kolusin kaapinaluset ym. eikä missään merkkiäkään gerbiileistä. Arvelin tyttökaksikon piilottelevan jossain.  Jätin keskelle lattiaa auringonkukansiemeniä ja omenaa syötäväksi, siitä näkisin, että gerbiilit ovat huoneessa. Illalla tarkistin siemenet. Niihin ei oltu koskettukaan!!! Missä on gerbiilit??? Likka sitten huomasi tarkkaan kuunneltuaan, että pientä rapinaa kuuluu koko huoneen ainoasta "vaarallisesta paikasta", eli putkesta (jossa on vesiputken läpivienti ulos), joka on reilut 40cm lattiasta koholla.

           

Ja totta tosiaan, taskulampulla tiirailu paljasti että siellähän ne pohjalla olivat, noin metrin (?) syvyydessä lattian alla. Valitettavasti toinen gerbiileistä oli ilmeisesti kuollut pudotessaan putken pohjalle. Toinen pyöri putken pohjalla likaisena, mutta muutoin reippaan oloisena. Siinäpä sitten tuumaamaan, että soitetaanko paikalle palokunta, poliisi vai eläinsuojelu (no ei tietenkään oikeasti) :D Neuvokas nais-ihminen kuitenkin keksi käyttää vispilää, teippiä ja vauvan pinnasängyn katoksen metallitankoa ja nostaa gerbiilin sillä ylös. Eihän se tietystikään toiminut sellaisenaan, koska gerbiili tietysti putosi vispiän reikään ja siitä takaisin putken pohjalle. Taas tuumattiin siinä hetki... ja taas neuvokas nais-ihminen keksi ratkaisun: Laitettiin vispilään teippi. Siihen se surkea ja likainen gerbiili sitten ihan itse kiipesi ja alkoi hidas ylöspäin hinaaminen. Hommaa vaikeutti vesiputki, joka kulki isomman putken keskellä. Noh, toinen gerbiili tuli pelastettua ja toiselle ei ollut mitään tehtävissä. Oma lukunsa oli onkia se yksi kuollut gerbiili sieltä ylös...

Mitä tästä kaikesta opimme?

A) Jos huoneessa on vaarallinen paikka, mihin gerbiilit voivat itsensä tunkea, ne todellakin tunkevat itsensä juuri sinne. Aivan satavarmasti! Vaikka olisit täysin varma siitä, että gerbiilit eivät pääse karkaamaan.

B) Jos terraariossa pitää olla gerbiileille riittävästi purua, sitä EI SAA OLLA LIIKAA! Tässä tapauksessa purua oli liikaa ja gerbiilit pääsivät jollain ihmeellä hivuttautumaan kannen ja terran välistä ulos molemmat.

C) Gerbiili voi karata. Vaikka olisit aivan satavarma, että ei voi, niin kyllä voi. Kaikki on näemmän mahdollista... paitsi jos laitat painon verkkokannen päälle, tai puureunukset ovat niin tiiviisti kiinni terrassa, ettei kantta pysty gerbiili nostamaan.  Nuo "ninjagerbiilit" menevät mistä vain ja miten vain. Olen nähnyt gerbiilin heittävän hauskoja voltteja terrassaan kannen ollessa auki. Hauskalta se tuntuu niin kauan, ennen kuin gerbiili heittää voltin terrasta ulos. Varmista siis, että kaikki "vaaralliset" paikat huoneesta/talosta on peitetty tai laitettu niin, että gerbiilit eivät karatessaan pääse sinne.