torstai 29. lokakuuta 2015

Hyvää matkaa "pikku"gerbiilit!

Tänään lähtivät ensimmäiset gerbiilinpoikaset (vaikka eiväthän nämä mitään ihan pikkupoikia ole, luovutusikäkin ollut jo ajat sitten :) ) maailmalle meidän gerbolasta. Urokset Becorino ja Blå Castello muuttivat hyvään ja huolehtivaan kotiin. Kyllä sydän meinasi vallan pakahtua. Onneksi näen poikia ja mahdollisuus on myös käyttää niitä näyttelyssä jos tahdon.  Katsotaan nyt, kuinka isoja ja komeita poikia niistä lopulta kasvaa. Joka tapauksessa ovat nyt lemmikinvirkaa toimittamassa ja se on heidän tärkein tehtävänsä. Hyvää matkaa murut!

Limingan näyttely olisi tulevana sunnuntaina. Näyttää siltä, että 2 ilmoitettua eläintä jää pois näyttelystä. Toinen ei ole näyttelykuntoinen ja toinen näyttäisi olevan pieniin päin, eli meille olisi jälleen odotettavissa pikkugerbiilien tassujen tepsutusta. Toivottavasti! Hassua, että vielä kesällä ajattelin, että ehkä toinen poikue ehtisi tälle vuodelle syntyä, mutta nyt on jo kolmas tulossa. Tästä yhdistelmästä on odotettavissa mukavaluontoisia terveitä ef-kantajia. Mitään näyttelymenestyjiä näistä tuskin tulee, uskoisin että eivät kasva tarpeeksi isoiksi ja raamikkaiksi, mutta ovat terveitä rotunsa edustajia ja luultavasti L1 arvoisia kuitenkin. Kuten aiemminkin totesin, on tärkeintä säilyttää nyt tuo ef terveillä eläimillä ja eläinten muut ominaisuudet parannellaan sitten ajan kanssa myöhemmin.


tiistai 20. lokakuuta 2015

Mietteitä gerbiilin laumaelämästä ja luonteesta

Oletteko huomanneet, kuinka urokset "merkkaavat" oman reviirinsä vetämällä mahaa eri esineisiin. Niillä on vatsassa hajurauhanen, rauhaseritteellä ne jättävät "oman hajunsa" eri paikkoihin. Esimerkiksi jos laitan uuden mökin terraan, menee johtajauros mökin luokse ja huolellisesti hieroo mahaansa ympäri mökkiä. Se selvästikin merkkaa mökin omalla hajullaan. Eläimet myös sietävät uudet yksilöt paremmin, jos hajut ovat samanlaiset. Tämän vuoksi toisiinsa totutettavat eläimet erotetaan verkolla ja puolia vaihdetaan useamman kerran ennen kuin gerbiilit yhdistetään samaan tilaan. Näin ne haisevat mahdollisimman paljon samalta, jolloin yhdistäminen sujuu paremmin. Miksikö gerbiili voi unohtaa laumatoverinsa päivässä? Päivän aikana kaverukset ehtivät alkaa haisemaan eriltä, jolloin takaisin yhdistettäessä saattaa tulla tappelu.

Tässä taannoin yhdistin 7-viikkoiset poikaset isompaan laumaan niin, että laitoin poikaset kuljetusboksiin "hajustumaan" sen terran puruihin, johon olivat menossa n. puoleksi tunniksi ennen kuin laitoin ne isojen poikien kanssa samaan terraan. Hämmästys oli suurta, kun isot gerbiilit eivät tuntuneet edes tajuavan, että seurassa olikin kaksi uutta tulokasta. Aiemmin olin yhdistänyt pikkugerbiilejä niin, että olin laittanut ne suoraan vieraaseen laumaan. Todella nätisti pikkugerbiilit oli otettu vastaan, mutta sitä haistelun määrää, ilmeisesti lapset haisivat "vieraalle".

Uskaltaisinkin väittää, hieman yksinkertaistettuna ja karrikoituna, että gerbiili tunnistaa toisen sen ominaishajun perusteella ja jos se on tuttu,  ei riitoja tule. Toki tässä on aina variaatioita. Toiset gerbiilit ovat aggressiivisempia ja suvaitsemattomampia kuin toiset, siksi kehottaisinkin kaikkia kiinnittämään huomiota siihen, että hankalasti yhdisteltävät yksilöt kannattaisi jättää pois jalostuksesta jos se vaan on mahdollista. Esim. rust point -värissä ei ole kauheasti varaa valikoida, koska väriä on niin vähän jäljellä, mutta kyllähän joku raja minullakin on olemassa. Voin esim. käyttää hieman arkaa ja epäsosiaalista rust pointia vain sen värin säilymisen vuoksi, vaikka en käyttäisi sitä esim. jossain toisessa värissä joita on enemmän. Sen sijaan aggressiivisuus on "pahe" jonka yli värikään ei mene. Aggressiivista eläintä en käytä, vaikka väri olisi violetti :D

Onneksi tähänastisista ef-poikueista kaikki ovat olleet ihan mukavaluonteisia ja muutenkin gerbolassa on reippaita ja hyväluontoisia gerbiilejä, jotka ovat mukavasti menestyneet myös PET -puolella.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Humppilan näyttelyn kuulumisia

Humppilassa tuli viikonloppuna käytyä SGY:n näyttelyssä ja menestystä tuli lähinnä PET -puolella: Nuuskamuikkunen oli PET 5 ja Xantia PET 4. Muutkin kyllä "jotain" ruusukkeita saivat virallisella puolella, alimpana siitä kuva.  Lainamiehet olivat molemmat edukseen: Pikku Ö:lle tuli LKV1 ja Åltsu oli LKV1 ja PMU. Xantia napsi ruusukkeita myös virallisissa luokissa ollen KS babyjen LKV1, paras KS baby ja paras KS. Omat rustiskasvatit olivat junioreissa LKV2 ja LKV4. (2 sai myös L1:n). Jos en aivan väärin muista, niin My sai PPN palkinnon...