Siitä on saatu jo roppakaupalla esimakua, vaikka vasta vähän aikaa olen kasvattanut... siis siitä harvinaisen värin kasvattamisesta. En tiedä, onko oikein kutsua rust point -väriä harvinaiseksi, mutta tässä on käynyt hyvin nopeasti selväksi ettei rust pointeja kovin montaa ole, joten kyllä, kutsuisin tätä harvinaiseksi väriksi. Orange pointit ovat vieläkin harvinaisempia, ilokseni olen saanut käyttää yhtä sellaista kasvatuksessa.
Ehkä eniten kaikista, harvinaisen värin kasvattaminen vaatii pitkää pinnaa ja pitkäjänteisyyttä. Suomessa rust point kasvatus tuntuu olevan kovin vähäistä ja koskapa kantanaaraani on sitä sukua, jota on suuri osa suomen rustiksista, niin vaikeahan tälle on hankkia sulhasta, saatika sitten jatkaa jalostusta pysytellen rust point värissä. Tiukan vääntämisen jälkeen löytyi viimein orange point uros joka ei ollut sukua juuri lainkaan omalle naaraalleni. Mutta selväksi kävi hyvin nopeasti, että on pakko ns. sötköttää väri muuhun väriin saadakseen sen mitä haluaa, eli enemmän rustiksia tai ainakin ef -kantajia, jotta olisi edes, mistä kasvatusta aloittaa.
Kantapään kautta oppineena sanoisin:
-Etsi tietoa kaikista mahdollisista harvinaisen värin edustajista tai resessiivikantajista ja kartoita, olisiko niitä yksilöitä mahdollista käyttää siitokseen. Populaatio on usein niin pieni, että kaikki saattavat olla sukua keskenään ja mielestäni aina, kun sukusiitosprosentti alkaa olla korkea, riski erilaisiin perinnöllisiin sairauksiin kasvaa.
-Ole rohkea ja sekoita väri johonkin toiseen, siitäkin huolimatta että tuloksena on aivan jotain muuta kuin mitä tahtoisit ja tuloksena olisi ei-standardigerbiileitä. (itse asiassa sinun on pakko sötköttää väriä, jos haluat laajentaa geenipohjaa, muutoin sinulla on pian liikaa sukusiitettyjä eläimiä, eikä sinulla ole enää mitään mitä yhdistää näihin olemassaoleviin). Pyri löytämään kuitenkin hyväntyyppinen ja -kokoinen yksilö hyvällä luonteella, äläkä tingi terveydestä, vaikka väri olisikin väärä. "Sötköttäminen" on se pisin tie, eikä tuloksena ole kovinkaan nopeasti hyväntyyppistä- hyvänkokoista ja hyvänväristä. Mikä tahansa muu väri ei käy, täytyy valita sopiva väri omiin takoituksiin.
-Käytä jalostukseen -ei niin hyviä- oikeanvärisiä eläimiä siitäkin huolimatta että ulkonäkö ja väri kärsii, sinulla on sentään se oikea väri olemassa. Et voi olla kovin nirso, käytä harkintaasi. Nirso voit olla myöhemmin. Itse olen yrittänyt pitää tiettyjä kriteereitä, jotka alussa olivat turhankin tiukat, mutta aika nopeasti sen huomaa, että rimaa on pakko laskea, tai ei ole mitään, mistä edes aloittaa. Se, missä se rima menee, se täytyy vaan itse päättää.
-Älä jätä mitään yhden kortin varaan, pyri luomaan useampi linja ja koeta pitää ainakin osa erillään toisistaan, jos joku lenkki pettää ja joudut tukahduttamaan jonkun alkavan linjan, ei koko peli ole menetetty.
-Tee yhteistyötä toisten kasvattajien kanssa, jotka kasvattavat samaa väriä, siis jos sellaisia ylipäätään on. Suunnittelematta ei kannata eläimiä vaihdella, pian on muuten taas kaikki iloisesti sukua keskenään ja siitoseläimiä ei ole. En vastusta suunniteltua ja tarkkaan harkittua sukusiitosta, jossa linjataan johonkin tiettyyn yksilöön, mutta suunnittelematon sukusiitos saa todennäköisesti aikaan enemmän hallaa kuin hyötyä. Lisäksi täytyy tietää, että käytössä olevat gerbiilit eivät kanna mitään periytyvää sairautta, tosin se tulee esille kyllä hyvin nopeasti sukusiitosta käytettäessä, jos periytyviä sairauksia on suvussa.
-Resurssien ja rahavarojen mukaan hanki uutta verta myös ulkomailta. Tosin tässäkin on aina omat riskinsä. Mistä löydät hyvän ja luotettavan kasvattajan jolla on terveet ja hyväluonteiset sekä hienot kasvatit? Siinäpä taas uusi ongelma edellisten ongelmien lisäksi.
-Loppujen lopuksi jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Tärkeintä on mielestäni, että ylipäätään ON suunnitelma, ettei vain "hätäpäissään seilaa" sinne, minne nenä näyttää. Jokainen hankittu jalostuseläin täytyy olla harkittu (miksi sen hankkii ja mihin aikoo käyttää) ja suunnitelmat useamman sukupolven päähän.
Tämä kaikki on jo niin nähty tässä kasvatuksen alkumetreillä jo, mutta koko ajan opin uutta ja suunnitelmatkin muuttuu. Onnekseni olen saanut paljon apua ja neuvoja suomalaisilta kasvattajilta, kiitos siitä heille. Tosin on ollut -ja on- todella vaikeaa haalia kokoon kasvatuseläimiä, kun halutunlaisia eläimiä ei ole. Mutta sillä mennään, mitä on annettu ja parhaani yritän. Jos väsyn, niin toivottavasti minulla on sitten jo jotain, mistä joku muu voi jatkaa.
"isän ja pojan ensikohtaaminen" "dad and son, first meeting"
p.s: en ole vastuussa muuten sitten näistä em. sanoistani muutaman vuoden päästä... silloin voin olla jo aivan eriä mieltä, mutta tällä hetkellä näyttää tältä :)
