sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Ihmepoikasen kuulumisia ja gerbolan arkea...

Ihmepoikanen Pikachu on varttunut junnuikäiseksi nuoreksi neidoksi. Ulkomuoto on väintäänkin nätti, mutta näyttelyitä ajatellen värissä olisi vielä parantamisen varaa. Hänestä on myös tullut isosisko ja hän hoitelee äitinsä Xantian kanssa V-poikuetta.

    

Gerbolamme on saanut myös vahvistusta Hollantilaisesta black pied -naaras "Tulppaanista" ja ihan supisuomalaisesta argente -uroksesta "Jaffasta". Tässä heistä kuvia...

Tulppaani

 

Jaffa

  


Eli kasvatustyö jatkuu. Rust point - orange point -rintamalla ei ole mitään uutta. Molempia on syntynyt, mutta koossa ja värissä on sen verran parantamisen varaa, että eipä niistä ole oikein mitään sanottavaa. Tavoitteena on tällä hetkellä tuoda linjoihin kokoa ja parantaa väriä, saapa nähdä, monenko vuoden päästä se onnistuu. Haasteita on ollut sen verran paljon näiden kanssa, että mielessä on käynyt myös värin vaihto...

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Lappeenrannan näyttelyn kuulumiset

Lyhyestä virsi kaunis -kuuluu vanha sanonta. Joten pitäydyn tänään lyhyessä viestissä.

Eilen oli lappeenrannan näyttely, jonne olin ilmoittanut 4 gerbiiliä.

Siamese -naaras Hui Kauhistus Yamilet oli ROP2 ja sai SERTin arvoinen tänään.
Orange point -naaras Cherry-Berry`s Säkenöivä Saana oli päivän paras koestandardi.
Rust point -uros Cherry-Berry`s Hank Solo oli luokkavoittaja.
Yellow nutmeg -uros Cherry-Berry`s Galaxy oli myös luokkavoittaja.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kaikkia gerbiilejä ei voi itsellään pitää

"Ei kotini ovi edes narahtanut, pojat kun maailmalle lähti..." Sellaiset Tapio Rautavaaran kulkurin itatähden muokatut sanat tulivat mieleen,  kun hieman isommat (1/2 vuotiaat) pojat lähtivät tänään maailmalle. On se vaan jännä, että noista isommista ei haluaisi luopua sitäkään vähää, mitä luovutusikäisistä. Kaikkia gerbiilejä vaan ei voi itsellään, pitää, joten jostain on luovuttava. Menivät kyllä hyvään ja rakastavaan kotiin, jossa heistä pidetään hyvää huolta. Tällä kertaa matkaan lähtivät Cherry-Berry`s Galileo Galilei ja Cherry-Berry`s Gorgonzola.

Nyt kun olen malttanut välillä luopua näistä kasvateistani, olen vastineeksi saanut tavata monenlaisia mukavia perheitä ja ihmisiä, ilosta tuikkivia lasten silmiä... ja joskus vähän aikuistenkin. Tähän mennessä yhtään ikävää kohtaamista ei ole kohdalle sattunut. Ehkä siksi, että viestitellessä tai puhelimessa puhuessa käy hyvin pian selväksi se, haluaako vastapuoli minulta gerbiilin ja haluanko minä sen hänelle myydä.

Kun meiltä lähtee gerbiili uuteen kotiin, on uudella omistajalla täysi tuki koko gerbiilin loppuelämän. Voin antaa neuvoja puhelimessa tai sähköpostitse ja jos jotain ongelmaa tulee gerbiilin käyttäytymisen suhteen, saa gerbiilin tuoda minulle vaikkapa "käytöskouluun"... tosin ensimmäistäkään ei ole vielä tarvinut uudelleen kouluttaa käsittelylle. Sen sijaan joskus olen kouluttanut erään pikku-tuhmeliini-gerbiilin käden puremisesta pois sillä välin, kun hän meillä odotteli itselleen kaveria joka oli kasvamassa luovutusikään. Otan kasvattamani gerbiilin myös takaisin, mikäli ostaja ei kasvattiani voi pitää enää ja hankin sille uuden kodin.

Ihan mukavasti ovat kasvattieni omistajat myös pitäneet yhteyttä. Kuvia, kuulumisia ja videoita saa lähettää myös jatkossa, niitä on kiva katsella.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Vielä huikeampi sunnuntai! Ihmeitä tapahtuu!

Vaikka mieltä lämmittää gerbolan menestyjät, ei mikään vedä vertoja sille, että luulin jo menettäneeni  yhden parhaista gerbiileistäni tiineys/synnytysongelmien vuoksi, mutta elämä yllätti sittenkin. Aloitetaanpa kuitenkin tarina alusta.

Astutin naaraan 29.12 astutusmenetelmällä. Kaikki sujui hyvin, naaras pyöristyi, jne. jne. 26.1 aloin miettimään, että oliko se tulevana viikonloppuna, se laskettu aika. Silloin huomasin, että OHO! tänään on jo kantopäivä nr 28! Ei kai gerbiilit kanna niin kauaa. Muutama viesti ja puhelu kasvattajille paljasti sen, että osa oli varma, että poikaset ovat kuolleet ja osa taas varauksella puhui, että saattaa niillä joskus mennä yli. Mielessäni jo kuoppasin gerbiilin. Laitoin jo nettiinkin ilmoituksen, että ostetaan jalostukseen gerbiilinaaras... Käytänössä jäin odottelemaan vain, että vointi huononee, jolloin gerbiili on lopetettava. Hetken pohdin jo lopetusta samoin tein, mutta koskapa naaras käyttäytyi täysin normaalisti, päätin vielä odotella tilanteen kehittymistä.

Olin täysin varma siitä, että poikaset olivat kuolleet mahaan, eikä synnytys vain käynnisty. Sehän tarkoittaa sitä, että pikku hiljaa naaraalle kehittyy verenmyrkytys ja se kuolee siihen, ellei sitä lopeteta. Kului päivä ja toinenkin, eikä mitään tapahdu. Naaras käyttäytyy edelleen täysin normaalisti ja maha pömpöttää, kuten kantavalla kuuluukin. Sunnuntai iltana sitten päätin taas tarkastaa naaraan voinnin. Yllättäen tavallisesti hyvin käsiteltävä naaras otti ja juoksenteli ympäri terraa ennen kun sain sen poimittua käteeni. Samalla kun nostin sen terrasta, kuulin pientä sirkutusta. Ensin kuvittelin, että se kuuluu naapuriterrasta, jossa on myös poikaset, mutta suunta oli selvästi eri. Nappasin toisella kädellä  paperit pois pesän päältä ja siellä se piipitti! Ihan pikkuruinen elävä poikanen. Saman tien nappasin pesämateriaalit takaisin pesän päälle ja palautin tuoreen äitylin takaisin terraan.

Oi tätä onnen päivää! Ei tarvitsekaan lopettaa hyvää naarasta. Enpä ole ennen kuullut, että gerbiilinaaras voi kantaa 31 päivää! Asia on tietysti eri, jos naaras astutetaan poikaskiimasta, mutta tämän naaraan edelliset poikaset ovat jo n.8kk niin ihan ei tainnut olla poikaskiima kyseessä.

Nyt maanantaina, tuo ponteva poikanen on aiankin vielä hengissä. Yhdelle poikaselle saattaa usein koitua kohtaloksi se, että maitoa ei tule riittävästi kun on vain yksi imemässä, joten jännitysnäytelmää riittää tulevillekin päiville ihan riittävästi. Mutta onneksi tällä hetkellä molemmat voivat hyvin.




Tässä tuo Ihme -gerbiili puolen vuorokauden iässä piipittää, tietämättä mitään saamastaan huomiosta :)

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

HUIKEA LAUANTAI!

Lahden Gaalanäyttely oli se päivä, jolloin omat "oranssit" tekivät debyytin Cherry-Berry`s nimellä. Kaikki omakasvatit osallistuivat junnuluokkaan. Yamilet ja lainamies Beethoven osallistuivat avoimiin. Mukavasti napsahti L1:stä lähes kaikille rustiksille ja orange pointille. Nutmegit jäivät järjestään ilman L1, koskapa kaikilta puuttuu (odotetusti) kunnon tippaus, joka kuuluu nutmegeille. Mutta tämähän ei toki meitä haittaa, koskapa meidän nutmegit ovat vain apuvärinä rustiksille. 

Näyttelyssä esitettiin myös ihan ensimmäinen Cherry-Berry`s kasvattajaluokka (2 kasvattajaluokkaa, sijoitus 1) joka koostui seuraavista eläimistä:

Cherry-Berry`s Mahtava Mallu, rust point naaras
Cherry-Berry`s Gaunis Gitte, rust point naaras
Cherry-Berry`s Säkenöivä Saana, orange point naaras
Cherry-Berry`s Hank Solo, rust point uros

Arvostelu: Pitkäselkäinen ryhmä, jolla yhteneväiset tyypit (myös uros hieman naarasmainen). Perusväreissä vaihtelua tummuusasteissa. Hyvät pointit, tassut saisivat olla tummemmat).

Tuomarina toimi tänään S. Kumpulainen jonka tiukka linja piti tänään(kin) loppuun saakka. Näyttelyssä jaettiin vain 1 ROP -sija, joka matkasi meidän gerbolaan gerbiilin Hui Kauhistus Jia Jamilia -mukana.

Valitettavasti en ehtinyt VV palkintojen jakoon, mutta sain kuitenkin puhelun Saanalta heti palkintojenjaon jälkeen, että omistamani gerbiili, Hui Kauhistus Yamilet, on palkittu Vuoden Voittaja -palkinnolla! Muitakin omistamiani eläimiä oli palkittu, esim. Giten Öjvind, joka oli Cupvoittaja 2016 blackeissa ja Rebel`s Xantia, joka sekin oli oman väristensä (yellow nutmeg) CV 2016.  En oikein saata uskoa, että Yamilet on vuoden voittaja, saatika Öikkä paras black! Ensimmäisenä tuli mieleen, että onkohan tulokset laskettu väärin tai jotain :D


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Aaton poikasia ja Uuden Vuoden toivotukset

Koska on jo Uusi Vuosi, on aika summata viime vuoden tapahtumat... ja niitähän oli paljon. Gerbolan pääluku on noin viisinkertaistunut vuoden aikana, eli gerbolasta löytyy reilut 50 gerbiiliä, isoa ja pientä. "Lainamiehiä" ei edes lasketa siihen nuppilukuun mukaan :)

Poikuekirjaimet ehtivät vuoden aikana kirjaimeen N. N-poikue syntyi Jouluaattoaamuna ja poikkeusvärissä black (+kuvio). Kylläpäs ne ovatkin tummia! tekisi mieleni tirkistellä niitä koko ajan, kun tällaisia näkee meillä niin harvoin.

                                     


Vuoden 2016 aikana hankin kasvattajanimen itselleni. Ei ollut ihan helppo toimenpide se. Erinäisten monien ongelmien jälkeen kasvattajanimi myönnettiin viimein marraskuussa 2016. Kiitokset SKJL ja SGY! Tänä vuonna tykittääkin sitten Cherry-Berry`s gerbiilit oranssin eri sävyissä... muutama "väripoikkeama": esim.burmese, siamese, smoke, black ja ivory creamkin voi joukkoon mahtua.

Gerbolan lippulaiva oli jälleen tänäkin vuonna yellow nutmeg -naaras Rebel`s Xantia, joka voitti yhtä ainoaa näyttelyä lukuunottamatta kaiken. Tammikuussahan Xantia palkittiin usealla palkinnolla ja kunniakirjalla:

                                      

Vuoden Koestandardi, Vuoden Koestandardijuniori, Vuoden PETjuniori, Vuoden yellow nutmeg CUP-voittaja...

Omia kasvatteja oli rekisteröitynä v.2016 vain yksi poikue ja sen 1 uros oli Lahden gaalanäyttelyn ROP1 ja B-poikueen uros puolestaan voitti PET-Luokan. Tuskin ihan heti saavutetaan moista menestystä meidän omilla kasvateilla.

Toki surua ja menetyksiäkin koettiin... Ålterman, Öjvind, Xenja, Xonja, Aikku, Hollannintuonnit: FiFo, Sarah Lancashire, Paul Walker Jr.  ja nyt viimeisimpänä Äkkimakkea joulun väipäivinä, lähtivät puruttelemaan paremmille purumaille ja jättivät jokainen itsensä mentävän aukon minun sydämeen. Ehkä isoimman tuo Ålter(THE)man, jolla oli jostain syystä erityisen suuri paikka sydämessäni. Sen sijaan positiivisena yllätyksenä on ollut toinen "spesiaaligerbiili", rust point naaras Armi, jolla on jälkeläisiä jo kolmannessa polvessa ja joka elelee tyttärentyttärensä kanssa rauhallista mummoelämää.

Tällä hetkellä minulla on 3 eri rustislinjaa: Hollannin-, Ruotsin- ja Suomen linjat, eli eteenpäin on päästy viime vuodesta, jolloin rust pointeja ja ef-kantajia oli vain kourallinen. Nyt kun jalostuseläimiä on tarpeeksi, on koossa, tyypissä ja värissä vielä sarkaa, eli viimeinkin pääsen aloittamaan oikean kasvatustyön!

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa katsaus viime vuoteen ja kääntää katse tulevaan:

Toiveissa on poikasia -ehkä- yhdistelmästä yellow nutmex x argente (sukulinjat: Rebel`s -Appelsiinipuun-Joplaya`s), siamese x black (sukulinja: tuntematon - Giten), yellow nutmeg x black (Rebel`s - Giten). Ef- eläimistä suunnitelmat ovat nyt avoinna, paljon on mahdollisuuksia ja sen mukaan mennään, millaisia arvosteluja rustikset ja orange pointit saavat tulevista näyttelyistä.

Koko Cherry-Berry`s -katras toivottaakin kaikille:

Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2017!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Virallinen kasvattajanimi ja Klaukkalan näyttelyn kuulumiset

Viimeinkin sain virallisen kasvattajanimen. Erinäisten kuvioiden jälkeen tuli "Jyrskästä", eli Suomen kani- ja jyrsijäliitolta viesti sähköpostiin tänään aamupäivällä, että kasvattajanimeni on hyväksytty myös siellä. Tästä lähtien gerbiilini kulkevat etuliitteellä Cherry-Berry`s. Kasvattajanimen tausta on niinkin yksinkertainen, että se on englanninkielinen muunnos omasta etunimestäni. Viralliset kasvatusvärini ovat rust point ja orange point, mutta gerbolassa kasvaa toki jonkin verran myös muita värejä.

Viikonlopun Klaukkalan näyttelyssä meiltä oli vain 3 eläintä näyttelyssä:

-Siamese -naaras Hui Kauhistus Yamilet oli ROP1 ja ansaitsi siis MVASERTin lisäksi SP -naaras (sarjansa paras) ja KUMAn.

-Rust Point -uros Hui Kauhistus Sac Sandros sai KUMAN ja oli SP uros (sarjansa paras).

-Yellow nutmeg -naaras Rebel`s Xantia kärsi valitettavasti ensimmäisen ja ainoan tappionsa tänä vuonna. Sai se sentään kuitenkin L1.